Karmea fakta: Tiesitkö, että kasvoissasi vilisee loisia koko ajan?
Tiesitkö, että kasvoissasi asuu ja matkaa koko ajan mukana hurjannäköisiä kavereita. Enimmäkseen vaarattomat salamatkustajat voivat kuitenkin pahimmassa tapauksessa olla terveydelle vaarallisia kiusankappaleita.
Sitä aina ajattelee, että olemme vartalossamme yksin, mutta niin ei ole. Nämä veijarit ovat mukanamme kasvoissa, päänahassa, kulmakarvoissa ja silmäripsissä. Tilannetta ei varmasti auta, että talipunkkien määrä vartalossamme lisääntyy iän myötä.
Talipunkki asuu ihossasi ja pesii päässäsi. Kyllä juuri nytkin. Kammo on kuitenkin turhaa ja toivotontakin, sillä nämä alle puolen millin mittaiset, hoikat loiset ovat niin pieniä, että silmäsi eivät erota niitä eivätkä ihosi hermot aisti niiden liikkeitä. Punkit eivät myöskään pure tai ime verta.
Talipunkilla on neljä kehitysvaihetta:
muna
larva (1. toukkavaihe)
nymfi (2. toukkavaihe)
aikuinen (koiras ja naaras)
Talipunkit elävät ihon karvatupissa ja talirauhasten käytävissä ja syövät talirauhasten öljyistä eritettä. Sitä syntyy, kun rauha-sen kypsät solut hajoavat ja vapauttavat sisältönsä. Asin esittää hyvin Tiede-lehden artikkeli: "Ihminen on mikroskooppisille otuksille kuin metsä sen eläimille: elävä elinympäristö".
Talipunkit (Demodex) kuuluvat muiden punkkien tavoin hämähäkkieläimiin. Ihmisen talirauhasissa ja niiden tiehyissä elää kahdenlaisia talipunkkeja, D. folliculorum päänahassa, kulmakaarissa ja silmäripsien karvatupissa ja D. brevis kasvoissa ja muilla rasvaisilla ihoalueilla, kuten genitaalialueilla ja pakaroissa. Sitä on tavattu myös kulmakaarista ja silmäripsistä ja päänahasta. D. folliculorum on matomainen, pituudeltaan 0,3–0,4 mm (ks. kuva 1). Sitä ei huomaa paljain silmin. D. brevis on vielä lyhyempi, vain 0,1–0,2 mm (brevis = lyhyt).
Talipunkkeja ei ole juuri koskaan lapsilla, sillä heidän talirauhasensahan eivät eritä talia ennen kuin vasta esipuberteetista, siis 8–10 ikävuodesta lähtien. Talipunkkien yleisyys kasvaa sen jälkeen niin, että jo keski-iässä niitä lienee jokaisella. Punkit siirtyvät henkilöstä toiseen tarttumalla. Niiden yleisyyden takia tartuntaa on ilmeisesti mahdotonta välttää.
Talipunkin elinkaarta ei tunneta tarkkaan. Sen on arvioitu olevan 2–3 viikkoa, josta noin viikon ajan se elää sukukypsänä aikuisena. Punkkeja voi yhdessä talirauhasen ja karvatupen muodostamassa kokonaisuudessa olla jopa muutama kymmenen. Ne syövät talia ja talirauhasesta ja karvatupesta irtoavia kuolleita soluja ja kuolevat lopulta elinsijoilleen. Niiden jäänteet sekoittuvat taliin
Ongelmia?
Talipunkki saattaa selittää osan herkkäihoisten aikuisten sitkeistä kasvo- tai päänahkaihottumista. Tästäkään ei kuitenkaan ole näyttöä. Talipunkit eivät pyyhi jalkojaan, joten ne voivat kuljettaa tulehdusta aiheuttavia bakteereita iholta karvatuppiin ja talirauhasten käytäviin. Terve iho pystyy kuitenkin yleensä vastustamaan tällaisia bakteerihyökkäyksiä.
Pitkään on epäilty, että talipunkit olisivat ainakin osatekijöitä ruusufinni-nimiseen tautitilaan? Tästäkään ei ole kiistatont näyttöä.
Jotkut hiustenhoitoalalla toimivat yritykset ja henkilöt ovat tehneet talipunkeista mörköjä, jotka täytyy poistaa keinolla tai toisella. Talipunkkien häätämiseksi on suositeltu syyhypunkkien hoitoon tarkoitettua permetriinisampoota, vaikka käsittelyn tehosta ei ole mitään näyttöä. Talipunkkien häätöön on suositeltu myös muita hoitoja ja ruokavalioita, mutta niidenkään hyödyllisyydestä ei ole näyttöä.
Myös silmäripsien karvatupissa voi olla niin paljon talipunkkeja, että luomen reuna tulehtuu. Punkinhäätöaineita ei senkään hoitoon yleensä tarvita. Parannettu hygienia riittää usemmiten, mutta tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa reseptin ivermektiinistä, jota käytetään syyhypunkkilääkkeenä.
