Näitä asioita vanhemman ei koskaan pitäisi tehdä lapselle vedessä
Yhdysvalloissa hukkuu joka vuosi 700 lasta, heistä suurin osa perheen omaan uima-altaaseen. Tämä olisi vältetty hyvällä uimataidolla
Uiminen on maan kolmanneksi suosituin liikuntamuoto kävelemisen ja välinekuntoilun jälkeen. USA:ssa onkin liki seitsemän miljoonaa poreallasta ja yhdeksän miljoonaa uima-allasta. Niihin, sekä lisäksi luonnon vesille hukkuu vuosittain yli 3000 ihmistä. Heistä peräti 700 on lapsia. Niistä lapsista, jotka kuolevat 1-4-vuotiaina, neljäsosa kuolee hukkumalla. Läheltä piti -tilanteet aiheuttavat lisäksi pysyviä aivovaurioita sadoille lapsille.
Lasten uima-allas-kuolemista suurin osa - olisi voitu välttää, jos lapsia olisi opetettu uimaan. Uimataidon todettiin vähentävän myös lasten luonnon vesiin, kuten virtaavaaviin jokiin hukkumisia 40 prosentilla. Viime vuosiin saakka lastenlääkärit ovat suosittaneet uima-opetusta vasta nelivuotiaille. Nykyään he kannustavat uimakoulun aloittamista siinä iässä, kun lapsi alkaa kävellä, eli noin yksivuotiaana.
Arizonassa mennään vieläkin pidemmälle ja uima-opetus aloitetaan vieläkin varhaisemmassa vaiheessa.
Swimkids USA on Phoenixissä, Arizonassa toimiva uimakoulu, jossa vanhempiensa kanssa käy niinkin nuoria, kuin kolmen kuukauden ikäisiä vauvoja. Uimakoulun perusti vuonna -71 Lana Whitehead, ja 50 000 lasta on oppinut siellä uimaan. Lanan mukaan nyrkkisääntönä on - mitä aikaisemmin uima-opetus aloitetaan, sitä parempi. Vauvan on tosin ensin saatava lääkäriltä terveen paperit.
Lana itse opetti oman poikansa uimaan neljän kuukauden iässä. Kaikki alkaa rentoutumisesta vedessä. Vanhempi ja lapsi ovat koko ajan kosketuksissa toisiinsa. Vesi vahvistaa vauvan neurologisia toimintoja ja tunnesidettä isään ja äitiin. Vauvalle jää yhteydestä emotionaalinen muisti. Pienokainen opetetaan ensin kellumaan selällään. Siitä tulee vauvalle refleksin omainen tapa veden varaan joutuessa. Sitten vauvan pää painetaan veden alle ja nostetaan ylös, jotta tämä saa hengitettyä ja oppii pään nostamisen ja hengittämisen välisen yhteyden. Lana sanoo, että joskus vauvat hukkuvat jopa ämpäriin, koska eivät tajua nostaa pieneen vartaloonsa nähden isoa ja painavaa päätään ylös. Sitten pikku hiljaa vauva opetetaan kääntymään ympäri vatsalleen ja uimaan kohti altaan reunaa. Se vie kuukausia. Lana kehottaa vanhempaa treenaamaan vauvaa alussa useita kertoja viikossa.
On tiettyjä asioita, joita vanhemman ei koskaan pitäisi tehdä lapselle vedessä.
Monet vanhemmat leikkivät lastensa kanssa leikkiä: Hyppää veteen, isi tai äiti ottaa sinut kiinni. Näin lapsi totutetaan siihen, että vanhempi on pelastamassa kun lapsi hyppää veteen. Ja arvatkaapa vain, mitä tapahtuu kun vanhemman silmä välttää? Aivan oikein, lapsi hyppää veteen, kun hänet kerran on ehdollistettu siihen, että se on turvallista.
Viime viikonloppuna Kaliforniassa 35-vuotias päihtynyt isä pudotti seitsemän-vuotiaan poikansa turistiveneestä mereen Newport Beachin satamassa, kun poika oli itkenyt. Tenava pelastettiin ohi kulkeneeseen veneeseen ja isää odottaa nyt syyte lapsen vaarantamisesta. Lana Whitehead sanoo, että lasta ei koskaan saa pakottaa veteen. Eikä päästää sinne ilman valvontaa. Hukkuminen on hiljainen ja nopea tapahtuma. Yhdessä hetkessä lapsi on pinnalla ja hetken päästä jo hukkunut. 70:ssä prosentissa hukkumis-kuolemista lapsi oli ollut vanhemman seurassa. Valtaosa hukkumasta pelastetuista lapsista on pelastettu kahden minuutin sisällä veden alle joutumisesta. Jo kymmenen minuutin jälkeen suurin osa kuolee.
Pikkulasta ei saisikaan päästää vedessä omaa käsivartta etäämmälle. Lana neuvoo rakentamaan lukollisella portilla varustetun aidan uima-altaan ympärille, olemaan kosketusyhteydessä lapseen uinnin aikana, opettelemaan ensiavun antaminen ja opettamaan lapsen uimaan. Kun näitä neuvoja seuraa, niin oman lapsen hukkumisesta tulee hyvin epätodennäköistä.
Tomi Hinkkanen
Journalisti, Los Angeles
(Radio Nova)
