Pauli Hanhiniemi: Aika ei kulu, vaan sitä kertyy
Vanheminen ei ensi vuonna 50 vuotta täyttävää muusikkoa ahdista. Artisti uskoo tulevaisuuden tuovan mukanaan uusia mahdollisuuksia.
Kolmas nainen on suuri osa suomirokin historiaa, ja itse asiassa suuri osa myös suomirokin nykyisyyttä. Uusi albumi Me ollaan ne julkaistiin viime vuoden lokakuussa, ja sen ensimmäinen sinkkulohkaisu kantaa samaa nimeä.
Me ollaan ne -biisiä kuvataan lämminhenkiseksi tarinaksi ystävyydestä, mutta kappale voisi Hanhiniemen mukaan kertoa myös bändistä ja 30 vuotta kestäneestä yhteisestä taipaleesta.
- Tekstiä kirjoittaessa en ajatellut sen kertovan meistä. Kun kappaleeseen tehtiin musiikkivideo, niin siihen tuli jännä klangi. Jos sama video olisi tehty eri jätkillä, siis jos joku toinen bändi olisi tehnyt tästä videon, niin ehkä siihen ei olisi tullut samaa aspektia. Poimittiin se myös albumin nimeksi, koska kokoonnuttuamme pitkän tauon jälkeen yhteen homma hitsautui vahvasti yhteen. Jos jossain lukee Kolmas Nainen, niin voidaan todellakin sanoa, että me ollaan ne!
Yhtyeen kokoonpano on tällä hetkellä täsmälleen sama kuin se oli 30 vuotta sitten homman alkaessa.
- Noin pitkä aika, jonka olemme yhdessä viettäneet, on arvokasta. Se ei ole itsestään selvää. Jokainen voi katsoa elämäänsä 30 vuotta taaksepäin, ja yrittää muistaa kenen kanssa teki silloin töitä, jakoi asioita ja löi viisaat päät yhteen. Kun verrataan mitä tapahtuu tänä päivänä, niin veikkaan, että harvoilla on enää sama porukka ympärillä. Siinä on jotain todella ainutlaatuista, mitä ei oikein itsekään ymmärrä.
Yhtyeen taival on ollut pitkä, johon on luonnollisesti mahtunut ylä- ja alamäkiä. Aika on kuitenkin parantanut haavat, ja bändin yhteinen tekeminen on taas täynnä intoa.
- Eihän me oltaisi hajottu vuonna -94, jos emme olisi kyllästyneet toisiimme ja väsyneet kaikkeen siihen hulinaan. Nyt olemme saaneet perspektiiviä tekemiseen, eikä ole mitään painetta etsiä elantoa tästä suunnasta. Musa on meidän juttu, tehdään biisejä ja soitetaan. On äärimmäisen hienoa istua treenikämpällä, seurata kun jätkät soittavat ympärillä ja miettiä, että mitähän kirjoittaisi. Biisien tekemisen prosessi on äärettömän hieno, laulaja tunnelmoi.
- Minulle matka on jo sinänsä määränpää. Yhdessä tekeminen on samalla tavalla tyydytyksen lähde kuin lopputulos. On todella hienoa jos biisit saavat suosiota, mutta tärkeintä on tekeminen.
Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja
Vain elämää -sarjan kautta uuden, nuoremman yleisön löytänyt Hanhiniemi suhtautuu tyynesti iän kertymiseen.
- Aika ei kulu, vaan sitä kertyy. Ja toisaalta ei vuodet kulu, ne kuluttaa. Niin kauan kaikki on hyvin kun jalka nousee ja jaksaa aamulla keksiä syyn nousta sängystä. Elämä on jokaisella sellainen kuin se sattuu tulemaan. Omalla kohdallani otan vastaan sen mitä tulee, ja yritän katsoa eteenpäin.
Muusikon katse on vahvasti tulevaisuuteen. Uusia haaveita on vielä saavutettavana, vaikka mitään kovin konkreettisia muotoja ne eivät ole vielä ottaneetkaan.
- On jotain projekteja, jotka aion toteuttaa. En tiedä ovatko ne haaveita vai tekemättömiä töitä, mies naurahtaa.
- Olen huomannut vuosien karttuessa, että melkein kaikki asiat, joista lämpenen, ovat ainakin jossain määrin toteutettavissa. Jos siis vaan viitsii laittaa toimeksi. Esimerkiksi vuonna 2005, kun Perunateatteri hajosi, niin silloin mietin olevani pulassa. Pitäisi olla bändi, että voisin mennä keikalle laulamaan. Päätin opetella soittamaan kitaraa, että voin säestää itseäni. Se oli ainut keino päästä edes muutamalle keikalle, koska soittaminen ja laulaminen parantavat vahvasti elämänlaatuani. Päätin, että jos viidessä vuodessa en kehity lainkaan, niin lopetan. No, nyt on mennyt kahdeksan vuotta lopettamatta, eli jotain kehitystä on tapahtunut. Tiedän pystyväni eri asioihin kunhan vain paneudun siihen tarpeeksi. Sen lisäksi kun laitan elämänkokemukseni mukaan, niin onnistun varmasti. Asioita voi oppia vanhanakin.
