Helsinkiläinen Jan, 32, on eristäytynyt täysin koronan takia - pian jo vuosi ilman lähikontakteja
Tietokoneen välityksellä tapahtuva kommunikointi on lisääntynyt korona-aikana. (kuva: Shutterstock)
Fyysisen kontaktin kaipuu
Vaikka Jan on arjessaan fyysisesti yksin, hän ei ole henkisesti yksin. Perusluonteeltaan sosiaalisena ihmisenä hän viettää päivittäin useampia tunteja aikaa ystäviensä kanssa puhelimitse, viesteillä tai videopuheluissa. Tämä on ollut miehelle isona tukena poikkeusajassa.
Mieli ry:n Kristian Wahlbeck sanoo, että eristäytyminen muista ihmisistä asettaa uhkia mielenterveydelle, etenkin jos sosiaaliset kontaktit hiipuvat kokonaan.
- Ihminen on sosiaalinen eläin, ja mielenterveys on riippuvainen siitä, että on kontaktia muihin ihmisiin. Jos ei edes puhelimitse tai digitaalisesti ole yhteydessä muihin, se voi johtaa mielenterveyden ongelmiin, yleensä masennukseen.
Wahlbeckin mielestä digitaalisvälitteinen kommunikaatio voi melko pitkällekin korvata kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia.
- Siinäkin voi olla hyvä vuorovaikutuksen laatu. Me ihmiset olemme erilaisia siinä, miten paljon kaipaa fyysistä kosketusta, Wahlbeck sanoo.
Jan on koronavuoden aikana nähnyt muutamaan otteeseen ihmisiä kävelylenkin tai puistossa istumisen merkeissä turvavälistä huolehtien. Ainut lähikontakti oli kesällä, kun Jan kävi verikokeessa. Jan myöntää kaipaavansa fyysistä kontaktia ja samassa tilassa ihmisten kanssa olemista.
- Mutta pärjään kyllä läsnäoloon liittyvän kaipauksen kanssa.
Miehen lähipiiri on pääsääntöisesti suhtautunut hänen eristäytymiseensä ymmärtäväisesti. Osa on ollut huolissaan ja osa hämmästyneitä, mutta epämieluisiin reaktioihin Jan ei ole juuri törmännyt.
- Osa on toki pitänyt toimintaani järjettömänä, mutta he ovat ymmärtäneet, että olen joissain asioissa hieman erikoinen, Jan sanoo.
Jan ei halua esiintyä tässä artikkelissa kuvallaan tai koko nimellään, koska hän tiedostaa, että hänen käytöksensä näyttäytyy erikoisena ja joustamattomana eikä hän halua leimautua tämän perusteella.
"Monet pitävät minua outona ja sairaana"
Jan kokee, ettei hänen tiukka eristäytymisensä johdu pelkästään pakko-oireisuudesta. Kyse on myös siitä, että hän ei halua olla välillisestikään vastuussa epidemian levittämisestä ja sitä kautta ihmisten kuolemista. Hän ei halua tuntea syyllisyyttä. Tätä Jan heräsi hiljattain pohtimaan luettuaan Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksen, jossa Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström kirjoittaa, ettei meidän tulisi välttää syyllisyyden teemasta puhumista pandemian keskellä. Hänen näkemyksensä mukaan monet meistä ovat laittaneet oman etunsa sen edelle, että ehkäisisimme ihmisten sairastumisia ja kuolemia.
”Tietoa siitä, että kontaktien vähentäminen sisätiloissa on olennaista tartuntojen ehkäisemiseksi, on ollut alusta asti tarjolla riittävästi. Silti meistä moni on toistuvasti asettanut toisten terveyden ja hengen suojelua tärkeämmiksi esimerkiksi yksityisjuhlat ja -vierailut, ravintola- ja baari-illat, kuoroharjoitukset, urheiluharrastukset tai kauppakeskusten tarjoukset. Näin olemme välillisesti aiheuttaneet lähimmäisillemme vakavaa sairautta ja kuolemaa. Se on hämmentävää ja surullista”, Pihlström kirjoittaa.
Jan kokee, että hän voi äärimmäisellä varovaisuudellaan varmistaa, että hänen ei tarvitse katua toiminnassaan jälkeenpäin mitään.
- Minulla on vahva tunne, että teen oikein, vaikka monet muut pitävät minua outona ja sairaana. Minun on vaikea oikeuttaa itselleni ihmisten tapaamista tai julkisissa sisätiloissa liikkumista, jos siinä on vähäinenkin riski tartunnasta tai epidemian edistämisestä, eikä tuo meno ole aivan oikeasti täysin välttämätöntä. Hyvin harva meno kohdallani on, sen olen havainnut viimeisen vajaan vuoden aikana.
Jan kuitenkin lisää, ettei halua arvostella muiden huolettomampaa tapaa elää korona-aikoina. Vaikka hänelle olisikin tullut tunteiden tasolla halua tuomita muiden toimintaa, järki on tullut lieventämään tätä tunnetta. Hän kokee, että yleisesti ottaen suomalaiset ovat olleet vastuullisia korona-aikana.
- Ei ole minun asiani tuomita tai arvostella toisten toimintaa. Välillä kummastelen sitä, kuinka omaa toimintaani ihmetellään.
Yhteydenotot kriisipuhelimeen lisääntyneet
Korona-aika on selvästi lisännyt ihmisten huolestuneisuutta paitsi omasta, myös läheistensä terveydestä. Vaikka itse miten hyvin noudattaisikin suosituksia, muiden toimintaa ja sitä kautta maailmanlaajuista pandemiaa ei pysty hallitsemaan. Se voi olla hyvinkin kuormittava ajatus. Mieli ry pitää yllä valtakunnallista kriisipuhelinta, johon tuli viime vuonna 60 prosenttia enemmän yhteydenottoja kuin vuonna 2019. Etenkin viime keväänä ja syksyllä yhteydenotoissa korostuivat kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin mukaan koronan aiheuttamat huolet ja ahdistukset.
Vaikka Jan on elänyt eristäytyneenä hyvin poikkeuksellista elämää, hänen vointinsa on ollut pääosin hyvä. Hän arvioi, että hänen hyvinvointinsa on ollut korona-aikana samalla tasolla kuin juuri sitä ennenkin. Kun hän on noudattanut laatimaansa, mieltä lepyttelevää toimintajärjestelmää, arki on ollut melko vapaata stressistä ja paineista.
Janilla on kokemusta myös hyvin vaikeista ajanjaksoista. On ollut vakavan masennuksen kausia, loppuunpalamista, hoitoa suljetulla osastolla. Jan on ollut vuodesta 2011 lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä, jota on jatkettu määräaikaisena vuosi kerrallaan. Janin tavoitteena on päästä vielä opiskeluun ja työelämään kiinni. Toiveissa on ensin lukion käyminen loppuun, ja hän haluaisi myös yliopistotutkinnon yhteiskunnalliselta alalta. Nyt hän ei pysty näitä haaveita edistämään. Aika on seisahtunut. Hän odottaa pandemian loppua myös siksi, että hän voisi sen jälkeen työskennellä pakko-oireisuutensa kanssa. Nyt ei ole sen aika. Hän on tosin saanut ammattiapua etäyhteydellä käytävässä psykoterapiassa ja keskusteluissa psykiatrin, psykologin ja toimintaterapeutin kanssa.
Jan odottaa jo pääsyä pitkästä aikaa Musiikkitalolle sinfoniaorkesterin konserttiin. (kuva: AOP)
Moni varmasti pakenee ajatuksissaan uudelleen ja uudelleen koronan jälkeiseen aikaan, nyt kun rajoitukset ovat jälleen koventumassa ja pandemia tuntuu loputtomalta rämpimiseltä rämeessä. Jossain on siinnettävä taas se hetki, jolloin ystäviä voi halata hyvällä omallatunnolla. Jolloin voi käydä konserteissa ja elokuvissa. Jolloin elämä palaa normaalin epävarmuuden tilaan tämän kaikenkattavan epävarmuuden sijaan.
Jan odottaa, että hän koronarokotteen saatuaan pääsee näkemään läheisiään ja matkustamaan kauemmas kuin kävelyetäisyyden päähän kotoaan.
- Odotan, että pääsen viettämään aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa — kokoontumaan yhdessä laittamaan ruokaa, pelaamaan lautapelejä ja istuskelemaan iltaa kahviloissa.
Hän odottaa myös pääsevänsä pitkästä aikaa Musiikkitalolle sinfoniaorkesterin konserttiin.
- Luulen, että Musiikkitalolla istuminen tuntuu pitkän tauon jälkeen aluksi vähän epätodelliselta, mutta toivon, että pian tuntuu siltä kuin tässä ei mitään taukoa olisi ollutkaan. Musiikki ja sen tuoma nautinto vievät mennessään. Olen varmasti helpottunut.
Lue myös: Aurinkorannikolla asuva Anneli on kokenut Espanjan koronakriisin: "Tauti tuli iholle"
Lue myös: MTV: Näyttelijä Maria Ylipää sairasti koronan: "En ole koskaan ollut niin kipeä"
Lähteet: Mielenterveystalo, Helsingin Sanomat
Jatka lukemista
