Kuva: Kasper Kumpulainen
Roopen ja Kasperin hurja harrastus huolettaa läheisiä - kertovat nyt, millainen laji base-hyppääminen todella on
- Tätähän lajia voi harrastaa kuka vain, mutta tietynlainen tunteiden hallinta pitää olla. Jos pää ei pysy mukana, niin tämä ei ole sinua varten, Roope Mahosenaho kertoo Voice.fi:n haastattelussa.
Base-hyppääminen on maailmalla marginaaliharrastus, jossa on mukana vain muutamia tuhansia ihmistä. Suomestakin löytyy kourallinen harrastajia, jotka ovat kyseiseen extreme-lajiin hurahtaneet.
Mutta mistä oikein on kyse? Base-hyppäämisen parissa viihtyneet Roope Mahosenaho ja Kasper Kumpulainen avasivat asiaa Voice.fi:n haastattelussa.
- Määritelmähän menee niin, että se on laskuvarjohyppy, joka suoritetaan kiinteältä alustalta eikä lentävästä laitteesta. Tällaisia alustoja voivat olla esimerkiksi talo, kallio, antenni tai silta, Kumpulainen kertoo.
- Normaalissa laskuvarjossa on esimerkiksi päävarjo, varavarjo ja turvallisuuteen liittyvää automatiikkaa. Base-hyppäämisessä käytetään yksinkertaisempaa varustusta, eli vain yhtä varjoa, Mahosenaho jatkaa.
Lajin pariin ajautuu monenlaisia ihmisiä, mutta varsinkin yksi asia yhdistää heitä kaikkia: Mieli on osattava ääritilanteissa hallita.
- Sanotaan niin, että harrastajakunta on todella erilaista. On sitä reikäpäisempää porukkaa ja sitten on niitä hyvin laskelmoivia ja rauhallisia insinöörejä. Tätähän voi harrastaa kuka vain, mutta tietynlainen tunteiden hallinta pitää olla. Jos pää ei pysy mukana, niin tämä ei ole sinua varten. Jos paskot housuun jo benjihypyssä, niin ehkä silloin ei kannata tätä lajia miettiä, Mahosenaho sanoo.
- Basehyppääjällä pitää nimenomaan pysyä se pää kylmänä, että pystyy toimimaan ja tekemään järkeviä päätöksiä, vaikka tilanteet ovat aika hurjia, Kumpulainen muistuttaa.
Sekä Mahosenaho että Kumpulainen huomasivat jo lapsena kiinnostuksensa erilaisiin extremelajeihin.
- Kyllä siitä on varmaan unelmoinut pienestä pitäen, kun on nähnyt basesta ensimmäisiä videoita. Aluksi ne hyppäämiset olivat esimerkiksi uimahyppyjä ja siitä se pikkuhiljaa meni jatkuvasti kohti base-hyppäämistä. Olen aina halunnut hakea harrastuksissa adrenaliinia ja jännitystä, Kumpulainen sanoo.
- Vauhtilajit ovat aina kiinnostaneet ja se varmasti yhdistää tätä jengiä. Esimerkiksi lapsena sitä kiinnostui aluksi skeittaamisesta ja lumilautailusta, josta siirtyi iän karttuessa kohti uimahyppyjä, benjihyppyjä ja laskuvarjohyppyjä, Mahosenaho jatkaa.
Ennakkoluulot lajia kohtaan
Base-hyppääminen saattaa herättää paljon erilaisia ennakkoluuloja ja esimerkiksi monet uskovat, että laji on hyvin vaarallinen ja harrastajat uhmaavat jatkuvasti kuolemaa. Hyppääjät näkevät asian hieman toiselta kantilta.
- Minua siinä kiehtoo se, että kun jalat irtoavat objektista, niin tulee tietynlainen kontrollin tunne. Kaikki riippuu itsestään ja sitä luottaa omiin kykyihin. Jos tällaista tunnetta ei tule, niin sitten on jo mokannut, Kumpulainen naurahtaa.
- Ihmiset puhuvat aina vaarallisuudesta ja siitä, miksi omaa henkeä pitää uhmata. Minä ainakin koen, että ne riskit pystyy itse hallitsemaan. Esimerkiksi laskuvarjohypyssä on tietynlaisia lakeja ja sääntöjä, jotka sääntelevät toimintaa, mutta base-hyppäämisessä ei tällaisia ole. Sinulla on täysi vapaus tehdä mitä haluat ja voit itse vaikuttaa siihen, miten suuria riskejä otat, Mahosenaho pohtii.
- Nimenomaan. Sinulla on täysi vapaus ja myös vastuu omasta tekemisestä. Totta kai tässä lajissa voi sattua, ja sattuukin, mutta ei yksikään harrastaja katso sitä niin, että nyt mennään jatkuvasti tuurilla, Kumpulainen vastaa.
Sekä Mahosenaho että Kumpulainen myöntävät kuitenkin, että läheiset ovat ymmärrettävästi lajin harrastamisesta huolissaan.
- Vanhempia tietenkin huolestuttaa, mutta he eivät myöskään tiedä lajista mitään, ja he hyväksyvät sen, että aion tällä polulla jatkaa ja pitkään, Mahosenaho hymyilee.
- Kyllähän base-hyppäämisessä on se kuolemanriski enkä haluaisi, että kaikki kaverit tätä harrastaisivat. Minullakin vanhemmat hyväksyvät tämän toiminnan ja tietävät, että se tekee minut onnelliseksi. Isäni on entinen hävittäjälentäjä, joka jollain lailla ymmärtää, että mistä tässä on kyse, Kumpulainen kertoo.
Vaikka sekä Mahosenaholla että Kumpulaisella on takanaan jo satoja hyppyjä, suurempia vahinkoja ei ole sattunut.
- Lopettamispäätös ei ole koskaan ollut mielessä, mutta sellaisia jännittäviä hetkiä on kyllä ollut. Joskus on esimerkiksi avannut varjon liian myöhään, mutta nekin tilanteen opettavat aina, Mahosenaho paljastaa.
- Muutaman kerran on käynyt niin, että olisi voinut teloa itsensä, mutta kuten Roope sanoi, niistä oppii. Enemmän se on kauheampaa sitten, jos joku muu teloo itsensä, Kumpulainen sanoo.
- Nimenomaan. Sitä omaa loukkaantumista ei ajattele, mutta jos toiselle käy jotain, niin se on todella ikävää, Mahosenaho jatkaa.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla.
Jatka lukemista
