Kuva: Roy Kokkonen
Helsingin ytimessä on talli, josta vain harva tietää - kun Viola ja Sami ajavat olutvankkureita, "99 prosenttia ihmisistä sulaa hymyyn"
Panimohevoset Ludvig, Gunnar ja Frederik ihastuttavat ohikulkijoita Helsingissä. Harva kuitenkaan tietää, että ne myös asuvat arkipäivät aivan keskustan tuntumassa.
Bulevardin varrella, Sinebrychoffin puiston kupeessa on paikka, josta vain harva tietää. Vanhan panimon sisäpihalla sijaitsee Ludvigin, Frederikin ja Gunnarin kaupunkiasunto.
Kolmikon tunnistaa jykevän rauhallisesta olemuksesta, vahvoista karvaisista jaloista ja perässä kevyesti kulkevasta olutvankkurista. Ne ovat panimohevosia, raskastekoisia tanskalaisia jyllanninhevosia, joille painavankin lastin vetäminen on kevyttä.
- Olutkuljetuksia ei tosin hevosilla ole tehty varmaan 30 vuoteen. Terveisiä ajetaan nykyään, kertoo Sami Lappalainen, toinen panimohevosten ajureista.
Hän on vastassa tallin ovella yhdessä Viola Kantolan kanssa. He ovat panimohevosten ajureita ja vastaavat hevosten hoidosta sekä päivittäisten lenkkien ajamisesta.
Hevosista kaksi on aina arkipäivisin Helsingin tallilla. Kolmas lomailee "mökillä" Lohjalla, jossa kaikki hevoset viettävät viikonloput. Kesäisin vankkurit suuntaavat myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle eri tapahtumiin ja festareille.
- Työpäivät alkavat kuuden ja seitsemän välillä, jolloin hevoset ruokitaan ja karsinat putsataan. Juomme itse aamukahvit, kun hevoset syövät ja sitten lähdetään ulkoiluttamaan hevosia kävellen. Pikku aamujumppaa ja venytyksiä. Myöhemmin puetaan valjaat päälle ja lähdetään kaupungille, Sami kertoo.
Ei mikään tavallinen työpaikka
Panimohevosten ajuri ei ole kaikista tyypillisin työpaikka. Sami on ajanut panimohevosia viiden vuoden ajan, Viola kaksi vuotta. He kumpikin olivat hevosalalla jo ennestään ja päätyivät ajuriksi sattumien kautta.
- Kuulin, että ajuri oli jäämässä eläkkeelle. Kaveri ehdotti, että kannattaa mennä käymään ja niin päädyin tänne, Sami sanoo.
Viola kertoo, että hän on aiemmin työskennellyt vossikkakuskina, eli ajanut hevostaksia Helsingissä.
- Tutustuin Samiin valjaskauppojen kautta, ja aloitin aluksi tuuraajana. Kun edellinen kuski jäi pois, tulin tilalle.
Näkyvyys vankkureista on hyvä. Panimohevoset liikkuvat kaupungissa pääasiassa autoteitä pitkin. (kuva: Roy Kokkonen)
Parivaljakko liikenteessä
Punaisia vankkureita vetää parivaljakko, eli niiden eteen valjastetaan kaksi hevosta. Kaulaan pujotetaan länget, jotka on valmistettu Saksassa käsityönä. Sami on itse tehnyt nahkaiset valjaat ja ohjat. Juuri ennen lähtöä rosteriosat kiillotetaan ja sitten on aika lähteä kaupungille.
Ajurit kertovat, että monelle paikallisellekin tulee yllätyksenä, että aivan keskustassa asuu hevosia. Moni tajuaa asian vasta, kun näkee heidät taluttamassa hevosia sisäpihalla. Mikään uusi juttu panimohevoset eivät kuitenkaan ole. Ensimmäiset hevoset muuttivat samalle tontille Hietalahteen jo lähes 200 vuotta sitten, kun panimo perustettiin.
Panimohevoset ovat tottuneita kaupungin vilskeeseen, eivätkä ne vähästä hätkähdä. Myös autoilijat ja muut tielläliikkujat ottavat hevoset hyvin huomioon. Hevosajoneuvo rinnastetaan laissa autoon, mutta tarvittaessa he väistävät siten, että kevyt liikenne ja autot pääsevät kulkemaan sujuvasti.
- Ei meillä koskaan ole mitään ongelmia ollut. Enemmän autoilijat ovat jopa hieman liian kohteliaita, silloin niiden taakse ehtii muodostua jo jonoa, vaikka mahduttaisiin samaan aikaan menemään, Viola kertoo.
- Monet autoilijat haluavat myös kuvata, minkä ymmärrän, mutta silloin keskittyminen saattaa herpaantua ja ruuhkaa muodostua.
Gunnar valmiina lähtöön. (kuva: Roy Kokkonen)
Hevoset kuuluvat myös kaupunkiin
Hevoset ovat katukuvassa yhä harvinaisempi näky. Panimohevosten lisäksi Helsingin kaduilla partioi poliisihevosia. Turussa ratsupoliisi lakkautettiin vuonna 2016. Violan mukaan on tärkeää, että kaupunkilaisetkin pääsevät nauttimaan hevosista vielä nykypäivänäkin.
- Yksi syy miksi tykkään tästä on, että hevoset eivät olisi piilotettuna jonnekin. Nykyäänhän hevosia ei oikein muuten näe kuin menemällä tallille. Oikeasti hevoset on uteliaita ja leikkisiä, eivätkä niin pelottavia. Nautin itse siitä, että voin opettaa hevosia olemaan kaupungissa, Viola kertoo.
Kohtaamiset kaupunkilaisten kanssa ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Vanhemmissa ihmisissä valjakko herättää muistoja.
- Helposti tulee mummot kyynel silmässä muistelemaan lapsuuttaan. Jotain muistoja tulee mieleen, Sami sanoo hymyillen.
- Kerran eräs herra seurasi meitä kilometrin matkan ja tuli pysäyttämään. Hän sanoi tehneensä tutkimusta, että 99 prosenttia ihmisistä suli hymyyn, kun me mentiin ohi. Ja eihän tässä olisi järkeä, jos tämä ei toisi iloa, Viola komppaa.
Kuuntele Violan ja Samin haastattelu kokonaan artikkelin alusta tai Podplaysta.
Lue myös: Älä koskaan ruoki hevosta ilman lupaa - voi koitua hevosen kohtaloksi
