Kuva: AOP
Irina pitkästä avioliitostaan: "Välillä haluaisin pitää vuoden loman"
Parisuhde on ollut Irinalle uran varrella voimavara, mutta joskus hän on myös kaivannut voimakkaasti omaa tilaa.
Irinan tulevan syksyllä julkaistavan levyn aihetta on prosessoitu pitkään. Tähti syväluotaa albumilla parisuhde-teemaa, johon inspiraatiota on löytynyt omasta elämästä ja lähipiirin parisuhdekipuiluista. Laulaja kävi ennen lastensa syntymää läpi kriisin, jolloin kyseenalaisti isosti koko avioliittonsa. Hän kertoo nyt Iskelmälle, mitä tuosta prosessista jäi käteen.
Aloitetaan kuitenkin rakkaustarinan alusta.
Irina, 41, tapasi puolisonsa Henri Saaren parisenkymmentä vuotta sitten. Mies työskenteli tuolloin Apulanta-yhtyeen roudarina ja valomiehenä, Irina taas lauloi Playa-nimisessä bilebändissä ja oli suurelle yleisölle vielä tuntematon nimi.
- On ollut hyvä, että olemme tutustuneet ennen tätä kaikkea. Hän on tekniikkapuolella ja hän on tiennyt, että on ottanut siipakseen lavalla olevan ihmisen, jolla on omat kommervenkkinsä, ajatustapansa ja tarpeensa. Apiksen pojat eivät ole varmaan missään vaiheessa olleet helpoimmasta päästä, niin hän tottui alusta lähtien taiteilijoihin, sanoo Irina haastattelussa.
Pariskuntaa yhdistää työ samalla alalla. Elämisen rytmi ei noudata kahdeksasta neljään -aikatauluja, vaan Saaren perheessä mennään puoliskoiden vaihtelevien projektien mukaisesti. Viime syksynä tuli eteen tiukka paikka, kun Henri oli mukana Apulannan Teit meistä kauniin -elokuvan kuvauksissa ja Irina työsti uutta levyään.
Irina pitää itseään onnekkaana, mitä tulee hänen valitsemaansa elämään miehensä kanssa.
- Jos ajattelen itseäni, niin minulla on käynyt siinä mielessä hyvä munkki, että olen aina saanut olla suhteessa sitä, mitä haluan. En muista, että minulle olisi koskaan sanottu rumasti mitään. Oma mies ei ole romanttisin, mutta romanttisuus tulee käytännön asioissa. Saan olla huithapeli taiteilija ja kuitenkin asiat toimivat. On turva ja hyvä olla, kertoo nainen.
Suhteen alussa pariskunta vietti paljon aikaa kaukosuhteessa, kun mies kiersi Apulannan mukana ja Irina itse työsti omia lauluprojektejaan ja kiersi Playa-coverbändin kanssa keikoilla. Pari päätti jossain vaiheessa suhdetta, että olisi kätevää, jos rakastavaiset olisivat "samassa työpaikassa."
Niin aviomies siirtyi Irinan bändin teknikoksi ja keikkakuskiksi. Jatkuva yhdessäolo tuntui aluksi hyvältä, mutta jossain vaiheessa Irina tunsi tukahtuvansa. Oltiinhan menty ääripäästä toiseen - ensin oltiin kaukosuhteessa ja sitten yhdessä koko ajan töissä ja vapaa-ajalla.
Harva pari selviäisi tällaisesta tilanteesta ilman konflikteja. Irina alkoi kyseenalaistaa tilanteen toimivuutta ja suhde ajautui kriisiin.
- MIetin, että oliko tämä järkevää. Itsehän nimenomaan halusin hänet meille töihin ja kuskiksi, koska tiesin, että hän osaa homman hyvin. Olin ajatellut sen niin, että olisi hienoa nauttia yhdessäolosta. Ihminen, joka ei tarvise paljon tilaa, ei tajua, ettei se yhdessäolo olekaan välttämättä kokoajan hyvä asia, avaa laulaja.
- Mutta jotain hyvääkin: ilman tätä vaihetta olisi jäänyt moni hyvä teksti tekemättä, kuten vaikka Hiljaisuus.
- Se on ensimmäinen kokonainen teksti, jonka tein. Purin siihen kaiken turhautumisen parisuhteessa. Mielessäni siinti silloin se mummovaihe. Meillä oli ollut kymmenien vuosien parisuhde yhdessä, ja samalla aikaa koin turhautuminen, että onko minusta siihen. Otti niin päähän.
"Muusikko ja teknikko katsovat asioita eri näkökulmasta"
Laulajan mukaan oma mies on virkistävällä tavalla erilainen häneen verrattuna. Pari saa aikaiseksi keskustelua, koska katsoo pelkästään keikkaakin aivan eri tavalla. Tekniikka miettii asiat yksinkertaisuuden ja käytännön kautta, lavalla olija kokee tunteet vahvoina. Erilaisuus on luonut konflikteja, mutta myös tehnyt elämästä mielenkiintoisempaa.
Irina nimittäin kertoo, että hänelle uuden musiikin luomisen lähtökohta on tietynlainen kyseenalaistaminen ja konfliktit.
- En tiedä meneekö se kaikilla niin, mutta kun kirjoitan tekstejä, niin auvoisesta onnesta niitä harvemmin syntyy. Minulta se vaatii henkilökohtaisen kriisin ja kyseenalaistamisen, että voin kirjoittaa. Minulla on mies, jolla on pitkä pinna, nauraa laulaja onnellisesti.
- Hänellä ei ole ollut ongelmaa missään vaiheessa, minulla se on ollut eniten, tähti muistuttaa.
Vaikea vaihe elettiin läpi ja siitä selvittiin. Nyt pariskunta on taivaltanut onnellisena matkaansa eteenpäin ja perheeseen kuuluu 8- ja 5-vuotiaat lapset. Irina avaa sitä, miten pari selätti pahan kriisinsä ja minkä hän on kokenut ratkaisevimmaksi asiaksi tilanteen aukaisemiseksi.
- Varmaan ihan se päätös. Mies ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että juu vai ei. Se olin minä. Oli tärkeä tehdä päätös, että onko se juu. Ja jos se on niin, sitten täytyy tehdä suhteen eteen töitä, eikä vain empiä. Ja kyllähän se puhuminenkin auttaa, virnistää tähti.
Hän kuitenkin myöntää, että huolimatta välittömästä luonteesta omista kipukohdista on ollut vaikeaa avautua läheisillekin ihmisille. Se vaatii parisuhteessa paljon opettelua.
- Puhuminen avaa lukkoja, ja usein niin kauan menee päin persettä, kun pitää suun säpissä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka kertovat suoraan, miltä tuntuu. Olemme puhuneet tästä bändin kesken ja miettineet, mitä toimintatapoja kenelläkin on. Jollekin on esimerkiksi helppo kertoa puolisolle, jos hän on ihastunut toiseen ihmiseen. En kyllä välttämättä haluaisi tietää, että jos mies olisi ihastunut toiseen, ja että se sekoittaisi pakkaa, sanoo artisti.
- Rehellisyydelläkin voi olla rajansa. Pääsääntöisesti kuitenkin jos havittelee pitkää liittoa, se kannattaa. Ihan kaikkea ei kannata kuitenkaan kertoa omista tunteistaan.
Ihastuminen ihmiseen ja toisen persoonaan on taiteilijapiireissä tuttu asia, josta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa.
- Sitä tapahtuu varmasti eniten tällaisissa duuneissa, joissa pitää olla aistit auki ja tunnustelet, miltä joku ihminen tuntuu. Jos ihminen on sulkeutunut, harvemmin sellaista tapahtuu. On myös lohdullista tajuta, ettei yhtä ainoaa ihmistä ole. Niitä oikeita ihmisiä voi olla vaikka kuinka monta, nyt vain se yksi on nasahtanut kohdilleen, Irina toteaa.
- Mahdollisuuksia on, ja on myös ihanaa ihastua ihmisiin. Nyt vaikka kun olen Valkeakosken kesäteatterilla Kirka-musikaalissa, tiesin valmiiksi, että tulen ihastumaan mimmeihin ja kundeihin, koko työporukkaan. Sitten olen murheen murtama elokuun puolivälin jälkeen, kun jengi hajoaa. Se on vähän kuin bänksit.
"Ketään ihmistä et voi rakastaa kuten lastasi"
Onneksi porukan fiiliskuplan puhkeamisestä selviää uuden levyn ja syksyn keikkailun tuoman nosteen kautta. Irina nauttii työssään siitä, että saa sukeltaa syviin vesiin ja kokea yhteyttä tiiminsä kanssa.
- Sen tunnistaa omastakin porukasta, kun teimme syyskuusta helmikuuhun tuota levyä. Varsinkin tammikuu oli todella intensiivistä aikaa. Olimme aamusta iltaan kimpassa ja teimme. Kun olin laulanut ja tehnyt kaikki tekstit ja jäin vain odottamaan. Sen tiesi, että tästä tulee melkoinen tiputus, kun yhtäkkiä aivot eivät raksutakaan koko ajan jonkun asian kimpussa, kertoo tähti.
- Olet himassa lasten kanssa. Mietitään, että laitetaan tiskiä koneeseen ja pohditaan, mitä tehdään lounaaksi ja iltaruoaksi, minne leikkipuistoon mennään. Vaikka se on tärkeää, niin se tuntuu sen jälkeen tylsältä, kun olet ensin kokenut olevasi todella elossa miettiessäsi jonkun uuden laulun sanoja.
Kesän ajan Saaren perhe elää eri puolilla Suomea, kukin omien projektiensa kanssa. Lapset viettävät ajoittain seikkailulomaa Irinan appivanhemmilla maalla, mönkijöiden ja leikkien parissa.
- He ovat appivanhemmilla, kun teemme keikkoja. Kesä heidän niin sanotussa kakkoskodissaan on ihana. Pojalla ja tyttärellä on omat sähkömopot, joilla he painavat pihapiiriä ympäri. On rantasaunaa, metsää, järveä, mönkijää. Ja vielä sellaiset appivanhemmat, jotka todella paljon haluavat käydä retkillä. Väittäisin, että on lapsilleni rikkaus, että he saavat viettää tällaisen kesän.
Lasten saaminen on tehnyt Irinan elämästä rikkaampaa, ja hän sanoo soljahtaneensa äitiyteen luontevasti.
- Ketään muuta ihmistä kohtaan ei tunne samanlaisia rakkauden tunteita kuin omaa lastaan kohtaan. En uskonut sitä silloin, kun olin cover-bändissä ja meidän bändin basisti sanoi, että "sä et tiedä mitä rakkaus on". Ajattelin, että näänää, kylläpäs arvaan. Mutta se on erikoinen juttu, niin se menee, toteaa nainen.
- Olen positiivinen ja iloinen, mutta sitten konflikteissa todella lukkiutuva ihmistyyppi. Lasten kanssa sitä on todella oma itsensä. Ei pysty pidättelemään mitään. Jos tarpeeksi kauan yrittää, ettei raivostu, niin se menee. Lapset näkevät kaikki hyvät ja huonot puolet - ja se on myös aika vapauttavaa. On joitain ihmisiä, joille voit olla sataprosenttisesti sinä - ja silti sinua rakastetaan ihan hullun lailla.
"Joskus ihanuus voi muuttua vain ystävyydeksi"
Irina elää elämässään onnellista aikaa, ja kokee tulevansa hyväksytyksi avioliitossaan. Siltikään hän ei pääse kyseenalaistamisen tarpeestaan mihinkään - se on sisäänkirjoitettu luonteenpiirre. Puhuttaessa lapsia edeltäneestä aviokriisista, nainen toteaa, että kriisejä tulee ja menee. Tärkeintä on se, kestääkö liitto turbulenssin hetket.
Parisuhde-teemaan liittyvät pohdinnat näkyvät Irinan tulevalla albumilla, jonka ensisinglellä En olekaan valmis luurangotkin bailaavat kaapissa. Levyä tehdessä artisti pohti paljon sitä, mitä kukin tarvitsee parisuhteeltaan. Hän on miettinyt sitäkin, onko meille kaikille olemassa vain se yksi ainut ja oikea.
Mistä tähden mielestä tunnistaa hyvän kumppanin?
- Olen pohtinut asiaa monesti ja muistuttanut asiasta itseäni. Jos ihmisen kanssa on hyvä olla niin hän voi olla jo tarpeeksi hyvä puoliso sinulle. Tiedän silti monia pareja, jotka ovat eronneet siitä huolimatta, että kumppani on ollut hyvä mies tai hyvä nainen. Ihminen muuttuu. Toinen on vaan ruvennut kaipaamaan toisenlaista ihmistä. Parikymppinen tarvitsee eri asioita kuin nelikymppinen. Voihan se olla, että vaikka olisi miten hyvä mies, niin se ei enää ole hyvä 20 vuoden jälkeen se hyvä mies sinulle. Ehkä hän on hyvä mies jollekin toiselle, pohtii laulaja.
- Joskus ihanuus voi muuttua vain ystävyydeksi. Tästä on lukenut paljon, miten kipinän voi säilyttää ja että se täytyy säilyttää. Paljon hyviä pareja on minusta myös eronnut. Jos ihmiset löytävät sen jälkeen uuden rakkauden, niin miksi ei? Irina kohauttaa harteitaan ja hymyilee.
- Ei kai ihmistä ole lähtökohtaisesti luotu siihen, että olisit yksiavioinen. Aina ja ikuisesti kuin joutsen saman ihmisen kanssa. Tietyn sortin avoimuus on tullut iän myötä ja tätä levyäkin tehdessä. Olen pohtinut paljon, että mikä on hyvä ja mikä on oikein. Tarvitseeko sen aina mennä niin että se, mikä tuntuu oikealle on kuitenkaan sitä?
Moni on sitä mieltä, että hyvän suhteen perusta on uskollisuus, ja sekin vaatii toteutuakseen tahdonvoimaa. Kiusauksiahan tulee vastaan aina. Irina haluaa tässäkin asiassa haastaa ajatuksen tasolla, ja tuijottaa härnäävästi silmiin.
- Tarvitseeko sille aina sanoa ei?
Laulaja puolustaa ajastustaan ja kertoo haluavansa ajatella avoimesti ihmisten ratkaisuista. Hän painottaa tuomitsemattomuutta.
- Kukaan ei koskaan tiedä toisten asioista kumminkaan kaikkea. Voihan olla, että sinulla on hyvä parisuhde, mutta ahdistaa siitä huolimatta. Silloinhan on parempi lähteä.
"Minulle on käynyt tässä liitossa hyvä munkki"
Hän yhtyy monen allekirjoittamaan ajatukseen, että pitkässä suhteessa kipinän ylläpitäminen vaatii taitoa ja tahdonvoimaa.
- Onhan se kipinä välillä ihan tosi, tosi, tosi kateissa. Väitän, että se vaatii tahtoa. Se on löydettävä, jos haluaa jatkaa, toteaa nainen.
- Hiljaisuus-biisin aikana minulla oli se vaihe, että älä tule lähelle, älä kuvittelekaan yhtään mitään minusta. Oli vahva tarve olla etäällä. Sama on tullut monille naisille ja miehillekin, ettei enää vain halua toista ihmistä. Minusta tuntuu, että siitä oli vaikea luovia. Kun päätin, että tämä on parisuhde, jossa haluan olla, lähentyminen uudestaan oli todella vaikeaa.
Erotilastot näyttävät toteen sen, että Irina puhuu asiaa. Vuonna 2016 kestävän rakkauden löytäminen näyttää yhä kaukaisemmalta ajatukselta, mutta heitäkin on, jotka porskuttavat onnellisena eteenpäin vuosikymmentenkin jälkeen. Kun Irina haluaa saada vahvistusta ajatukselle, hänen tarvitsee vain katsoa isovanhempiaan, jotka ovat olleet elämän mittaisen matkan yhdessä.
Laulajalle rakkaus on näyttäytynyt eri toten puolison ymmärtäväisyytenä ja joustavuutena. Kun pahimman kriisin keskellä Irina kaipasi epätoivoisesti tilaa ympärilleen, mies antoi sitä.
- Minulle tulee välillä niitä fiiliksiä, että saisiko asua yksin. Vaikka vuoden loman tästä avioliitosta. Ja sitten takaisin. Kyse on siitä, että jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän tilaa, ja toiset taas kaipaavat koko ajan ihmistä vierelleen. Suhteen tulevaisuus on kiinni siitäkin, että miten hyvin toinen kestää sen, kun toinen tarvitseekin tilaa, kertoo nainen.
- Minulla on käynyt siinä mielessä hyvä munkki, että mun puolikas ymmärtää sitä. Hän tekee tuolloin hirveästi kaikkea ja pitää itsensä kiireisenä - ja saan tilaa, hymyilee Irina valloittavasti.
Kuuntele alta Irinan uusin single En olekaan valmis.
