Egotrippi valitsi uransa rakkaimmat kappaleet - kuuntele 25 vuoden parhaat helmet
Helsinki-Hollola (2000)
Neljännelle albumille Egotripin tuottajaksi tuli Lemonator-yhtyeen Lasse Kurki. Hetki oli sinänsä merkityksellinen, että tuosta alkoi Kurjen ja Egotripin yhteistyö, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Bändillä oli studioon mentäessä kova näyttämisen halu.
- Alter Egosta oli jäänyt yleisfiilis, että se oli floppi. Tai ei ainakaan ollut sitä, mitä ihmiset olivat odottaneet, Knipi muistelee.
- Ennen sitä albumia olimme olleet kasvukäyrällä, mutta tuo levy ei vienytkään meitä yhtään eteenpäin, Mikkikin myöntää.
Tuo määritti myös odotuksia Helsinki-Hollola-albumia kohtaan.
- Halusin tällä levyllä ottaa vähän takaisin jotain sellaista, mitä Superegolla oli ollut. Muistan, että levyn tekemisen aikaan olimmekin todella tuotteliaita, ja muistan koko jaksosta vain hyviä juttuja. Teimme pitkiä päiviä, työsketelimme monessa vuorossa, oli hauskaa ja olimme luovia, Knipi kertoo.
Bändin työtahti oli hengästyttävä.
- Meillä oli toisessa huoneessa 16-raitainen ja siellä tehtiin samaan aikaan tulevan singlen B-puolen biisejä, Knipi jatkaa.
- Me olimme hybriksessä, mutta vähitellen muussa henkilökunnassa alkoi näkyä burnoutin oireita.
Kun levy valmistui, Knipi oli tyytyväinen siihen, että bändi oli onnistunut löytämään albumille aiempaa positiivisuutta synkemmän Alter Egon jälkeen. Mikki lämpeni levylle hitaammin.
- Minulla on Helsinki-Hollolasta yhä vähän ristiriitaiset fiilikset. Tykkään levystä paljon, mutta sitä tehtäessä olin tavallaan yhä jumissa edellisen levyn maisemissa. Olen vähän melankolinen luonne, enkä päässyt kiinni siihen kepeyteen, mistä Knipi tykkäsi.
Knipin valinta: Suljetuin silmin
- Tämä biisi ei ole riemukas, mutta on jäänyt mieleen todella onnistuneena tekeleenä, jota ei ole soitettu keikoilla varmaan viimeiseen 15 vuoteen. Nyt tulikin mieleen, että tämän voisi nostaa taas ohjelmistoon kevään akkarirundillemme.
Mikin valinta: Täälläpäin
- Tällä levyllä on monia hyviä kappaleita, mistä kuulee, että nuoret miehet ovat olleet levyä tehdessään elinvoimaisia.
- Kerran keikalla rumpalimme Sampo laittoi puhelimensa korvalleni ja käski kuunnella siellä soivaa biisiä. Kuuntelin ja ajattelin, että onpa mielenkiintoinen kappale. En tajunnut silloin yhtään, että se kappalehan oli Helsinki-Hollola-levyn päätösraita Täälläpäin.
- Sampo oli kuunnellut biisiä ja tykästynyt siihen. Hän soitti sen minulle, koska halusi sen keikoille. Minä taas en ollut muistanut koko kappaleen olemassaoloa. Oli todella jännää kuulla oma kappale sillä tavalla, että se kuulostaa täysin uudelta. Siinä kuunnellessa tajusin, että sehän on oikeasti todella makea sävellys.
Kuuntele koko Helsinki-Hollola -albumi alta ja siirry sitten seuraavalle sivulle lukemaan, miksi Egotrippi jopa hajosi hetkeksi.
Jatkuu seuraavalla sivulla.
Jatka lukemista
