Kuva: Emmi Moilanen
Jarkko Ahola paljastaa biisin, joka on jopa hänelle vaikea laulettavaksi: 'Ääneni ei kestä sitä'
Jarkko Aholan ääni taipuu monenlaiseen tulkintaan, mutta jotkin biisit ovat hänellekin vaikeita laulettavia.
Muusikko Jarkko Ahola tunnetaan mahtavasta äänialastaan ja niin metallimusiikin kuin viihteellisempien kappaleiden tulkinnoistaan.
Aholan mukaan olikin vaikeaa pitkästä aikaa laulaa raskampaa musiikkia, vaikka juuri siellä hänen musiikkiuransa juuret ovat. Hän julkaisi pari viikkoa sitten Metallisydän-albumin, joka sisältää klassisia ja legendaarisia rock-kappaleita.
- Tulin takaisin sellaisen pariin, jossa täytyy olla enemmän voimaa ja asennetta. Se oli aika vaikeaa pitkästä aikaa. Sitä piti jumpata oikein kunnolla. Plus levyllä on mukana viime aikojen kevyempää materiaalia, joten se on aika hankala yhdistelmä. Olen kuitenkin saanut todella paljon hyvää palautetta, Ahola kuvailee Voice.fi:n haastattelussa.
Uskomattoman äänen omaavalla laulaja-lauluntekijälläkin on siis toisinaan vaikeuksia ja myös kappaleita, jotka ovat hänelle liian vaikeita laulettavaksi.
- Niitä on moniakin. Olen iha hyvä laulamaan matalalta, keskimatalalta ja korkealta. Minulle kuitenkin kohta matalan ja korkean väliltä, mistä moni kertosäe menee, on todella vaikea. Tekniikka luultavasti vaihtuu siinä kohtaan, Ahola kertoo.
- I Surrender -biisi on hyvä esimerkki minulle todella vaikeasti biisistä. Se on sitä samaa sävelkorkeutta uudestan ja uudestaan. Siinä pitää sanoa, etten pysty enkä halua laulaa tätä. Ääneni ei kestä ainakaan siinä alkuperäisessä sävellajissa, Ahola jatkaa.
Hän kertoo, että yleisöä innostavat niin sanotut loppukiljaisut taas on helpompi laulaa. Tästä Ahola antaa esimerkiki Teräsbetonin Taivas lyö tulta -kappaleen.
"Ääneni vain katkesi"
Jokaiselle artistille sattuu välillä mokia, vaikka olisi kuinka lahjakas. Aholalla ei ole tällaisesta tapauksesta kovinkaan kauaa aikaa.
- Olimme Turun tuomiokirkossa keikalla, jossa kaikuu aika paljon. Meillä oli sähkörummut ja soitimme todella hiljaa. Halusin kuitenkin tehdä version Stairway to Heaven -biisistä, Ahola kertoo.
- Olin nukkunut edellisyönä huonosti se vaikuttaa heti siihen, että ääni väsyy todella nopeasti. Kappaleen lopussa lauletaan vähän korkeammalta. En saanut bändiltä mitään tukea, vaan ääneni kuului todella selkeästi. Kun tuli viimeinen "to be a rock and not to roll" -kohta, ääneni vain katkesi. Se hävetti ihan helvetisti, Ahola kuvailee.
Yleensä hän saa ylistäviä ja kehuviä kommentteja keikoistaan, mutta kyseisen esiintymisen jälkeen osassa viesteissä kehut olivat vaihtuneet "ihan siedettävä konsertti" -viesteihin.
- Ehkä osa ihmisistä huomioi, ettei ääni ollut ihan kunnossa. Mutta ihmisiä tässä vain ollaan. Aina ei voi olla parhaimmillaan, Ahola sanoo ja vertaa "keikkamokaa" siihen, ettei urheilijakaan joka kerta pysty huippusuoritukseen.
- Kun tuhat ihmisitä on odottamassa, niin ei voi sanoa, etten halua laulaa. Sitä tekee vain parhaansa ja yleensä se riittää. Jos bändi olisi ollut tukemassa minua, niin olisin saattanut löytää vielä toisen vaihteen ja pusertaa äänen ulos itsestäni. Se ei kuitenkaan sopinut tilanteeseen. Olimme kirkossa, Ahola selittää.
Lue myös: Jarkko Ahola uuden levynsä "hohtava vagina" -kohusta: "En ole noita keskusteluja lukenut"
Lue myös: Jarkko Ahola ei ehdi paneutua kaikkiin saamiinsa viesteihin: "Ei se mulkku edes vastaa"
