Kuva: Emmi Moilanen
Smurffilevyistä tuli jätti-ilmiö Suomessa - nyt sanoittaja kertoo, miksi tekijät pidettiin salassa
Pekka Eronen on sanoittanut noin 300 smurffibiisiä. Hurjia määriä myyneiden albumien teko oli monimutkainen prosessi, jonka aikana sanoittaja muun muassa ammensi inspiraatiota Paavo Väyrysestä ja pyrki kohentamaan Smurffien vinksahtanutta naiskuvaa.
Olet ysäribileissä ja soimaan lähtee tuttu, panhuilumainen syntikkariffi. Pian miesääni lähtee laulamaan ”ayyayay coco jamboo ayyayay”. Mitä, eikö se ollutkaan ”maalatkaa, smurffijengi, maalatkaa”?
Tämänkaltaisia tilanteita on varmasti käynyt etenkin monelle ysärin lapselle. Tuttujen hittien smurffiversioista on tullut suomalaisille niin legendaarisia, että niiden lyriikat muistetaan jopa paremmin kuin alkuperäiset. Yllä olevassa esimerkissä oli tietenkin kyse Mr. Presidentin Coco Jamboo -hitistä ja Smurffien Smurffijengi-kappaleesta. Smurffijengi oli sinisten sarjakuvaotusten ensimmäinen musiikkijulkaisu Suomessa vuonna 1996, ja siitä alkoi lähes 20 vuoden mittainen smurffimusiikkitaival, jolle ei löydy vertaa mistään muualta maailmasta.
Hittien smurffiversioiden sanoituksesta vastasi alusta lähtien Pekka Eronen, joka on luonut uraa sekä muusikkona, biisintekijänä että elokuvakriitikkona. Belgialaisen sarjakuvataiteilijan Pierre Cullifordin, taiteilijanimeltään Peyon, luomien Smurffien nimellä on julkaistu Suomessa yhteensä 23 albumia ja kaksi EP-muotoista lisälevyä, ja näiden tiimoilta Eronen on sanoittanut kolmisensataa smurffibiisiä.
- Suomessa konsepti jatkui harvinaisen pitkään. Monissa muissa maissa tuli korkeintaan muutama levy. Suomen kansa pysyi kauan uskollisena Smurffeille, Eronen sanoo Voice.fi:n haastattelussa.
Viimeisin Smurffit-levy julkaistiin syksyllä 2014. Suomeksi tehdyillä smurffilevyillä tuskin olisi ollut näin pitkää elinkaarta, elleivät ne olisi olleet korkealaatuisesti toteutettuja. Pekka Erosen kekseliäs sanoitusjälki on suuri osa kappaleiden viehätystä. Ennen Smurffit-projektia mies oli jo tehnyt EMI Music Finland -levy-yhtiön artisteille sanoituksia, ja vuosien saatossa hänen sanoituksiaan on kuultu muun muassa Tiktakin, Robinin, Haloo Helsingin ja Indican levyillä. Hän on myös opettanut biisintekoa ja antanut valmennusta juuri startanneille bändeille.
Pekka Eronen (kuva: Pekka Erosen kotialbumi)
Juuri Suomen EMI julkaisi Smurffit-levyjä vuosina 1996—2012, ja EMI:n ostanut Universal julkaisi kaksi viimeisintä albumia vuosina 2013 ja 2014. Kansainvälisestikin EMI vastasi smurffikonseptilla julkaistavista albumeista. Smurffilevyjen rantautumisesta Suomeen on pitkälti kiittäminen pitkän linjan levy-yhtiötoimijaa ja tuottajaa Gabi Hakasta, jolla oli 21 ensimmäisessä smurffilevyssä vastaavan tuottajan rooli. Hän vastasi 1990-luvulla EMI Music Finlandin kotimaisesta tuotannosta, mutta hän seurasi työnsä puitteissa aktiivisesti myös muiden maiden albumilistoja. Hollannin listoilta hän teki mielenkiintoisen löydön. Siellä listoille oli noussut smurffihahmojen levy. Juuri Alankomaissa julkaistiin ensimmäinen smurffilevy sillä konseptilla, joka tuotiin Suomeenkin - tuttuja listahittejä smurffiversioiksi sanoitettuina ja muutama uusi smurffibiisi mukaan.
- Suomi oli käsitykseni mukaan maailman toinen maa, joka solmi yhteistyösopimuksen Smurffit-äänitteistä belgialaisen IMPS-yhtiön kanssa. IMPS hallinnoi Smurffien oikeuksia Peyon perikunnan mandaatilla, kertoo Gabi Hakanen.
Välitön myyntimenestys
Gabi Hakanen kysyi Pekka Eroselta, kiinnostaisiko tätä ryhtyä sanoittamaan smurffibiisejä. Eronen oli nappivalinta, sillä sarjakuvafanina Smurffien maailma oli hänelle jo entuudestaan tuttu. Sarjakuvapiirtäjä Peyo esitteli smurffihahmot maailmalle ensimmäistä kertaa vuonna 1958, kun ne esiintyivät sivuroolissa Johannes ja Pirkale -nimisessä sarjakuvassa. Pian hahmot saivat oman sarjakuvansa. Ennen Smurffit-levyjen aikakautta hahmot seikkailivat myös muun muassa omassa piirrossarjassaan 1980-luvulla. Gabi Hakasen tietojen mukaan EMI on julkaissut smurffilevyjä 13:ssa eri maassa.
Eronen ei ihan siltä seisomalta suostunut sanoittamaan smurffibiisejä.
- Se oli niitä harvoja duuneja, joiden kohdalla nukuin yön yli ja mietin asiaa. Minulla oli muitakin töitä, ja sitten siinä oli tuohon aikaan myös uskottavuusjutut. Voisinko tehdä uskottavasti rokkia, jos olen tehnyt smurffilevyjä? Eronen kertoo miettineensä.
Hän päätyi ottamaan työn vastaan, mutta ei osannut aavistakaan, kuinka pitkäaikainen työ siitä tulisikaan. Ensimmäisen levyn äänityksen aikoihin Eronen ja Hakanen pohtivat keskenään, että olisi hieno yllätys, jos levy ylittäisi kultalevyrajan. Tulikin multiplatinaa. Tanssihitit Vol. 1 on Suomen kaikkien aikojen kahdeksanneksi myydyin albumi yli 174 000 myydyllä äänitteellä. Niukasti taakse jäävät Hurriganesin Roadrunner ja Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen. Ensimmäisellä smurffilevyllä kuultiin muun muassa versiot Los del Ríon Macarenasta ja Fool’s Gardenin Lemon Treestä.
Kaikkiaan smurffilevyjä on Suomessa myyty noin 900 000 kappaletta. Smurffit elivätkin nimenomaan levymyynnistä - radiosoittoa kappaleet eivät saaneet. Levyt puskettiin usein joulumarkkinoille, ja niitä mainostettiin paljon tv:ssä. Aivan ensimmäisinä vuosina levyjä tehtiin kaksi vuodessa, mutta pian julkaisutahdiksi vakiintui yksi levy vuodessa.
Smurffit on belgialaisen Peyon luomus. (kuva: AOP)
Karkki sensuroitiin sanoista
Ensimmäisen levyn menestyksen myötä oli selvää, että työtä jatkettaisiin. Levyjen tekoprosessi oli monipolvinen, sillä kaikilta alkuperäiskappaleiden oikeudenomistajilta (säveltäjät, sanoittajat ja kustantajat) piti saada lupa smurffiversion tekemiseen ja suomennetut tekstit piti hyväksyttää paitsi näillä oikeudenomistajilla, myös Smurffien oikeuksia hallinnoivalla IMPS:llä ja Peyon perikunnalla. Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että suomennetut tekstit piti vielä kääntää englanniksi, jotta ne voitiin tarkastaa. Melko varhaisessa vaiheessa Eronen alkoi itse tehdä myös kyseiset englanninkieliset käännökset.
Pekka Eronen kertoo, että alussa belgialaisten suunnalta tuli paljonkin punakynää miehen sanoituksiin. Hänen mukaansa muutosvaatimuksia tuli myös sellaisiin asioihin, joita smurffihahmot olivat kyllä sarjakuvassa saaneet tehdä. Eronen muistelee esimerkkinä, että jollain ensimmäisistä levyistä oli kappale, jossa Smurffit tanssivat tähtitaivaan alla. Belgiasta tuli noottia, että lasten pitää olla illalla jo hyvissä ajoin nukkumassa, joten tällaista ei voi heille laulaa.
- Se oli hyvin vanhoillista sieltä päästä. EMI lähetti minut sinne Brysseliin juttelemaan, ja asiaa hoidettiin ihan lakimiesten kanssa. Näytin siellä kuvan lapsistani, jotka olivat silloin pieniä. Kuvassa oli pimeää ja lapset menivät pulkalla. Sanoin, että tässä kuvassa kello on neljä iltapäivällä. Suomessa on tällaista.
Valokuvan näyttäminen sai IMPS:n henkilöt vakuuttuneiksi, ja sanoitus tähtitaivaan alla tanssimisesta sai jäädä kappaleeseen.
Toinen vastaavanlainen tilanne sattui, kun Smurffeille tehtiin joululevyä. Mukaan oli valittu Kun joulupukki suukon sai -kappale. ”Voi kuinka hassua mä nähdä sain äsken kun mä karamellin hain”, lauletaan vakiintuneessa joululaulun suomennoksessa. Tämä ei mennyt läpi.
- Heidän mukaansa lapset eivät saa syödä karkkia. Ja Smurffien brändillä myydään kuitenkin smurffilimsaa ja smurffikarkkeja. Kokeilimme myös, että entä jos sanoituksessa haettaisiin smurffikarkki. Ei. Lopulta taisimme laittaa siihen tonttulakin, Eronen muistelee.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla.
Jatka lukemista
