Kuva: Shutterstock
Kuinka pitkään bilettäminen voi olla elämäntapa? Pitkän linjan elämäntapajuhlija kertoo oman näkemyksensä
Elämäntapajuhlija Hermanni korostaa Pinnan alla -podcastissa, että bilettämiskulttuurissa on enimmäkseen kyse yhteisöllisyydestä.
Pinnan alla -podcastin uudessa jaksossa käsitellään elämäntapabilettämistä. Podcastin juontaja Teemu Potapoffin, 49, keskustelee aiheesta pitkän linjan elämäntapajuhlija Hermannin kanssa.Jaksossa Hermanni kertoo muun muassa, mitä onnistuneen klubi-illan kuuluisi sisältää. Koko jakson voit kuunnella alta tai Podplaysta.
Hermanni on viettänyt paljon aikaa elämästään baaritiskin molemmilla puolilla. Hermannin mielenkiinto juhlimiseen ja sen kulttuuriin nousi niin suureksi, että bilettämisestä tuli hänelle elämäntapa. Hermanni kertoo olleensa noin 15-16-vuotias, kun hän tutustui päihteisiin ensimmäistä kertaa mökkibileissä. Hermanni ei kuitenkaan suosittele muille samaa tutustumistapaa päihteisiin.
- Ensin olisi hyvä saada vähän tietoa jostakin ennen kuin hyppää syvään päätyyn, Hermanni painottaa.
Potapoff tuokin jakson aikana esille, että nykyään yhä nuoremmat aloittavat juhlimisen ja entistä useampi alaikäinen käyttää huumeita bileiden yhteydessä. Hermanni näkeekin nykynuorten juhlimistavan huolestuttavana.
- On se huolestuttavaa ja jotain asialle pitäisi tehdä. Ei ole ihanteellinen tilanne. Sitten tietenkin, kun puhutaan alakulttuurin tapahtumista, siellä ei ole välttämättä ketään valvomassa ja siinä voi käydä hassusti, Hermanni kiteyttää.
- Jos nuorten esikuvat tulevat enimmäkseen sosiaalisesta mediasta, niin kun katsoo jonkun suositun artistin somepreesenssiä, niin sehän on yhtä juhlaa. Silloin nuorten on helppo saada sellainen käsitys, että elämä on pelkkää juhlimista. Siinä mielessä siis globaalisti sellainen arki ja työnteko tai rauhallinen elämäntapa ei ole yhtä puoleensavetävää kuin setelipinkan heiluttelu ja bailaaminen, Hermanni lisää.
Klubi on monelle onnellisuuden keidas
Hermanni päätyi ravintola-alalle, kun piti saada rahaa opiskeluiden ohella. Hermanni löysi pian ravintola-alalta vapaamielisen ihmisjoukon, jota baarimikko kuvailee keskimääräistä avoimemmaksi ja hyväksyväisemmäksi. Hermanni korostaakin monesti jakson aikana, että bilettämiskulttuurissa on enimmäkseen kyse yhteisöllisyydestä, vaikka moni tavoitteleekin turruttamisen tunnetta.
- Klubi saattaa olla ainoa paikka, jossa ollaan onnellisia 10 tuntia viikossa ja muuten ollaankin ei niin onnellisia, Hermanni toteaa.
- Toki kaikessa bailaamisessa ja päihtymisessä on kautta historian ollut kyse eskapismista (todellisuudenpakoisuudesta). Eli saadaan mennä lapsen ja vauvan tasolle, jolloin ei tarvitse ottaa vastuuta omista tekemisistään, eikä välittää arkisista huolista. Ja se ei välttämättä ole aina huono asia, Hermanni lisää.
Hermanni nostaakin esille yhteiskunnan roolin, mitä tulee onnellisuuden hakuisuuteen ja turruttamisen tarpeeseen.
- Minusta se kertoo enemmän yhteiskunnasta, että meidän tarvitsee etsiä tuollainen tila, jossa voi olla oma itsensä, Hermanni lisää.
Hermanni vastaakin, että uskooko hän juhlimisen vieneen hänet pois niin sanotusta normaalista yhteiskunnasta.
- Kyllä se vei varmasti kauemmaksi. Mutta täytyy sanoa, että se etäisyys tähän yhteiskuntaan olisi tullut jotakin muuta kautta jossain vaiheessa. Minulla on aina ollut sellainen ajatus jossain tuolla takahampaan takana tästä yhteiskunnasta, etten ihan täysin kuulu perusnormistojen alle, Hermanni toteaa.
Onko juhliminen pitkäaikainen elämäntapa?
Vaikka kyseisellä elämäntavalla onkin huono maine yhteiskunnassa, niin Hermanni kertoo, ettei se ole hänen elämästään riistänyt mitään.
- Ei se ole oikeastaan minulta mitään vienyt, olen valinnut sen itse ja kannan siitä seuraamukset, Hermanni sanoo ytimekkäästi.
- Se on antanut minulle perheen ja uskallusta olla oma itseni. Ja ajatella asioista omalla tavallani välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, Hermanni lisää.
Jossain vaiheessa Hermanni kuitenkin vähensi elämäntapaansa ja paljastaa syyn päätökselleen.
- Se oli varmaan tuon koronan kautta. Se oli viimeinen niitti, eikä se juhliminen enää maistunut samalla tavalla. Mutta jos nykyään pääsee jonnekkin todella hyviin bileisiin, on levännyt hyvin ja kaikki on kondiksessa sekä velvollisuudet on hoidettu, niin on se juhliminen hienoa edelleenkin. Mutta on se vaikeampaa, eikä se ole oikeastaan enää itsestään selvyys, Hermanni avaa.
- Vaikka kuinka yrittäisi irtautua kaikista yhteiskunnan normeista, niin kun täytin 30, niin jokin naksahti päässä ja välillä alkoi tuntumaan siltä, että voisin vain lähteä kotiin, Hermanni lisää.
Hermanni kertoo, että vuosien vieriessä myös kaikki baarimikkona nähdyt asiat alkoivat syömään hänen mielenkiintoaan juhlimiseen. Hermanni kuitenkin painottaa, että itse bilettämiskulttuuri kiinnostaa häntä edelleen, mutta hänen asuinkaupunkinsa on käynyt hänelle aika pieneksi. Kuinka pitkään Hermanni siis jaksaa innostua juhlimiskulttuurista?
- Todella vaikea sanoa, mutta luulen, että jollain tapaa tämä ravekulttuuri tulee olemaan aina osa elämääni. Se, että miten fyysisesti tai mentaalisti jaksan osallistua, niin en tiedä. Mutta ainakin elektroninen tanssimusiikki tulee aina olemaan osa elämääni, Hermanni sanoo.
Hermanni sanoo suoraan, ettei tällä hetkellä pystyisi elämään ilman yöelämää, saati elämään arkea kellonaikoihin 9-17. Hermanni kuitenkin paljastaa, että mitä se vaatisi, jotta hän jättäisi yöelämän täysin.
- Ysistä viiteen -elämäntyyli ei ole koskaan tervetullut elämääni. Mutta sanotaan näin, että sitten kun syntyy ensimmäinen lapsi, niin voi olla, etten enää lähde viikonloppujuoksuihin. Enkä varsinkaan ajatellut olla päihteisiin missään tekemisissä sen jälkeen, Hermanni toteaa.
Hermanni kertoo jaksossa muun muassa, miksi hän ei allekirjoita sanaa viihdekäyttö, mitä tulee huumeisiin. Koko jakson voit kuunnella artikkelin alusta tai Podplaysta.
(kuva: Shutterstock)
Lue myös: "Siellä ne nörtit taas leikkii" - larppiaktiivi rikkoo live-roolipelaamisen ennakkoluulot
Lue myös: Parinvaihtoa harrastava pariskunta kertoo, kuinka he hoitavat mustasukkaisuutta
