Sinulle rakkaani: "Kunpa voisin perua, mitä sanoin ja saada sinut takaisin"
"Sinulle rakas, joka lähdit luotani,
Toivon että ymmärrät tuskani. Minä luulin ettei meidän rakkaus lopu koskaan, kaiken piti kestää ikuisesti.
Sinä iltana, kun sanoin ne peruuttamattomat sanat, toivoin että et olisi kuullut niitä. Seuraavana aamuna heräsin vielä vierestäsi ja toivoin että kaikki olisi ollut unta, että kaikki olisi hyvin. Mutta sinä lähdit, jätit minut yksin itkemään. Elämältäni meni sinä hetkenä pohja, menetin kaiken.
Rakastin sinussa kaikkea.
Haaveet, kaikki ne haaveet, olivat toteutumassa, mutta sitten kaikki sortui ja meidän tarinamme päättyi kyyneliin. Miksi se ei voinut päättyä onnellisesti? Niin sen olisi pitänyt päättyä.
Turhaan nimeäsi mielessäni toistan, niin paljon hyvää hukkaan heitettiin. Eihän rakkautta saisi heittää hukkaan.
Muistan ikuisesti sen syksyn, sen päivän, jolloin sinut näin vuosien jälkeen. Silloin kun kaikki alkoi. Kunpa voisin palata siihen päivään ja tehdä kaikki toisin. Kaikki ei päättyisi enää kyyneliin, vaan kestäisi ikuisesti.
En unohda sinua koskaan, olit kaikki mitä halusin, kaikki mitä toivoin, olit täydellinen. Yritin pyytää anteeksi ja kertoa, että en tarkoittanut niitä sanoja, mutta sinä et vain enää halunnut kuunnella.
Toivon sinulle ainoastaan kaikkea hyvää. Toivon että olet vielä onnellinen jonkun muun kanssa. Ehkä onnellisempi kuin minun kanssani. Rakastan sinua ikuisesti.
Terveisin,
Sinun aina"
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan kirjoitukset tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.