Kuva: Hanna-Maria Grönlund
Käytkö terapiassa? Radio Novan Kesäpäivän kysymys aiheutti viestitulvan
Radio Novan Kesäpäivän Sari Seppälä nosti tärkeän ja vaikeankin puheenaiheen esille maanantain lähetyksessään.
Nimimerkki Syrjäytynyt vai syrjäytetty kirjoitti HS:n Mielipidepalstalla 19.6. vaikeudesta päästä vähävaraisena psykoterapiaan ja sen vaikutuksesta myös omaan työkykyynsä.
Suomessa masennuksen vuoksi eläköityy vuosittain lähes 3000 henkilöä, joista vain noin kymmenesosa on saanut psykoterapiaa. Lisäksi masennuksen vuoksi sairauslomina menetetään 2,5 miljoonaa työpäivää vuodessa. Näistä arvioidaan kertyvän kokonaiskustannuksia valtiolle, kunnille ja yrityksille noin 880 miljoonaa euroa vuodessa. Vuoden 2013 lopussa masennusperusteisella työkyvyttömyyseläkkeellä oli noin 35 500 työikäistä ja eläkemenot olivat 509 miljoonaa euroa.
Radio Novan Kesäpäivän Sari Seppälä otti aiheen käsittelyyn lähetyksessään, ja kertoi myös itse käyneensä terapiassa ja saaneensa siitä apua. Tämän jälkeen studioon alkoi sadella viestejä kuuntelijoilta, jotka ovat myös kärsineet masennuksesta ja kääntyneet terapeutin puoleen.
"Olen käynyt useamman vuoden ja olen siitä erittäin onnellinen. Olen aina patonut sisälleni kaiken ja terapian ansiosta uskallan olla oma itseni ja olen oppinut avautumaan ja mitä enemmän avaudun, sitä vähemmän terapiaa enää tarvitsen. Olen itse hankkinut terapeutin ja hoitanut kaikki tuet myös siihen, löysin aivan huippu tyypin ja tiedän että terapian loputtua hän ei katoa mihinkään vaan tiedän että voin aina kääntyä hänen puoleensa jos jokin asia vaivaa oikein erityisesti. Hän on myös opettanut ymmärtämään haastavaa lastani paremmin että pystyn kasvattamaan hänestä onnellisen ihmisen :)"
"Neljä terapiajaksoa takana, vaikean/keskivaikean masennuksen takia. Ensimmäinen jakso taisi olla kestoltaan kolmisen vuotta, muut vuoden pätkiä. Yhden vuoden kuljin yksityisellä kerran viikossa. Kelan tukemanakin sille tuli hintaa sen verran, että välillä teki tiukkaa saada lasku maksettua kerran kuussa. Harmillisesti terapian tarvetta ei aina huomaa ennenkuin siinä vaiheessa kun työkyky on kadonnut ja joutuu jäämään sairausvapaalle."
"En olisi selvinnyt vaikeasta keväästä ilman ihanaa terapeuttiani! <3"
"Olen käynyt terapiassa ja käyn parasta aikaa. Kymmenen vuotta sitten sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja kävin lääkityksen lisäks juttelemassa. Tällä hetkellä käydään miehen kanssa pariterapiassa. Kun kommunikointi ei onnistu mutta rakkautta olis, niin silloin on hyvä käydä jonku ammatti-ihmisen puheilla. Hän ei meidän liittoa pelasta vaan me teemme sen itse opettelemalla ajattelemaan asioita toiselta kantilta, opettelemalla puhumaan ja kuuntelemaan. Ollaan oltu naimisissa 25 vuotta eikä koskaan ole myöhäistä opetella katsomaan ja kuuntelemaan sitä kumppania tarkemmalla silmällä ja korvalla. Just tänä aamuna käytiin ja taas on muutamaksi viikoksi pureskeltavaa kun asioista löytyi taas toista näkökulmaa."
"Olen käynyt. Koska sairastuin harvinaiseen sairauteen. Aluksi kukaan ei uskonut että olen sairas. Ainut joka uskoi että olen sairas oli lääkärini. Hän myös ehdotti että aloittaisin terapian. Nyt olen 1 vuoden käynyt ja olen saanut apua siitä."
"Minun mielestäni kaikkien kannattaisi käydä edes parikertaa terapiassa, kun hieman huolia on. Itse alunperin lähdin terapiaan työuupumuksen takia ja hoitosuhde lopetettiin liian aikaisin, kunnes minulle alettiin huomauttaa että kaikki ei ole ok, jolloin menin takaisin, joka oli siihen tilanteeseen hyvä, sillä arkielämä ei enää sujunut normaalisti, parisuhde alkoi kärsimään masennuksen ja paniikkioireiden vuoksi. Silloiset kunnalliset hoitajat alkoivat epäillä suuntautumista eivätkä pureutuneet itse ongelmaan, jolloin menin lähetteellä psykiatriselle polille, jossa olen saanut maailman parhaat mielen apulaiset, auttaneet ymmärtämään, käyty syyllisyyttä läpi ja selvitetty mikä on, jolloin paljastui, että keskivaikeamasennus sekä persoonallisuushäiriö, jotka puhkesivat työuupumuksen, työttömyyden, talousongelmien sekä puhumattomuudesta parisuhteessa. Nykyään vieläki kamppailen masennuksen ja häiriön kanssa, mutta muuten elämä on ihanaa, ja kommunikaation palaminen parisuhteeseen pelastanut monesta loukusta. Ennen terapiaa mielen valtasi tosi synkät asuat ja jos hoitoon en olisi mennyt sekä jos puoliso ei olisi ollut tukena auttamassa ja kestämässä... en olisi enään täällä. Joten suosittelen lähimmäisiä seuraamaan lähimmäistään sillä itse henkilö ei välttämättä huomaa jos jokin on mielessä vialla."
"Terapiaan kannattaa mennä jo ennen kuin kokee mitään pahempaa oloa, jos on vähääkään epävarma itsestään. Itsekin ajattelin että ei minun pidä sinne mennä, koska ei minulla ole masennusta tai muutakaan, mutta itse psykologikin kertoi, kuinka on parempi mennä puhumaan asioista ennen kuin ne muuttuvat pahemmaksi. Tarkoituksena on siis ehkäistä masennus ja ahdistus. Jo avun hakeminen kertoo hyvästä suunnasta ja kerron että terapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää, se enemmänki selventää ajatuksia. En itse kadu yhtään että kävin juttelemassa ammattilaiselle, sillä sain ajatuksia selvennettyä. Haluan sanoa kaikille, että olkaa rohkeita ja hakekaa apua, jos sitä tunnete tarvitsevan."
