Laskiaistiistai on täynnä perinteitä – tiesitkö näitä asioita "pullapäivästä"?
Laskiaistiistai on suomalaisille tuttu perinne, jolloin syödään hernerokkaa, pannukakkuja sekä laskiaispullia. Useille laskiainen tarkoittaa kuitenkin liikunnallista päivää, jolloin lähdetään porukalla ulkoilemaan ja pulkkamäkeen.
"Laskiainen" -nimen alkuperä on epävarma. Monet kielentutkijat kannattavat tulkintaa, jonka mukaan sana juontuu "laskea" -verbistä; laskiaisesta alkaa paastopäivien laskeminen. Toinen suosittu selitys on ollut, että laskiaisena "laskeudutaan" paastoon.
Laskiainen on tiettävästi alunperin pakanallinen juhla, joskin jotkut kirkot ovat sittemmin tehneet siitä omansa. Suomessa valloillaan olevassa luterilaisessa kristinuskossa laskiainen merkitsee perinteisesti paaston alkamista. Laskiaiseen kuuluvia merkkipäiviä ovat laskiaissunnuntai sekä sitä seuraava laskiaistiistai.
Laskiaista juhlittiin alunperin lähestyvän pääsiäisen takia. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Varsinainen laskiainen on laskiaistiistai; sen jälkeen, tuhkakeskiviikkona alkaa paasto. Laskiaissunnuntai toimii siten ikäänkuin varoitusmerkkinä siitä, että laskiaistiistai lähestyy. Laskiaistiistai oli siis viimeinen päivä, jolloin liha oli sallittua.
Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiainen menetti merkityksensä paastoa edeltävänä karnevaalina, mutta se on kuitenkin säilyttänyt muista merkkipäivistä poikkeavan iloisen luonteensa. Nykyinen laskiainen on hauska ja reippailuhenkinen kansanjuhla, laskiaisrieha, joka parhaimmillaan pitää sisällään mäenlaskua, pannukakkua ja hernekeittoa sekä laskiaispullia. Nykyään laskiaispullat on täytetty hillolla ja kermavaahdolla tai mantelimassalla. Aikaisemmin ne olivat yksinkertaisesti pullia, joiden päällä saattoi olla sokeria.
Perinteitä
Suomalaisen talonpoikaisen laskiaisen ilonpito on keskittynyt mäenlaskuun. Pelkän hauskanpidon lisäksi mäenlaskulla on aiemmin ollut myös maanviljelyskulttuuriin liittyvä merkitys. Mitä pidemmälle kelkka liukui, sitä paremmiksi pellavat kasvoivat seuraavana vuonna. Tämän perinteen taustalla on töiden vuotuiseen kiertoon liittynyt työnjuhla: kehruut oli saatava valmiiksi laskiaiseen mennessä, jotta voitiin aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen.
Mäkeä on laskettu perheittäin aikaisesta aamusta ja on kilpailtu siitä, kuka ehtii mäkeen ensin. Koko kylä yhtyi mäenlaskuun. Kelkat kiisivät ja mäet raikuivat laskiaishuutojen erilaisista versioista!
Mäenlaskun rinnalla laskiaiseen liittyi toinenkin vauhdikas laji, rekiajelu. Sen esikuvina olivat sekä Ruotsin vallan ajan säätyläisten rekiretket että Pietarin laskiaisajelut. Ruotsin vallan ajan säätyläislapset ja -nuoret kiisivät laskiaisena remuisilla rekiretkillä, keskenään kilpaa ajaen.
Laskiaiseen liittyvällä ilveilyllä on pitkät perinteet. Jo Juhana-herttuan hovissa 1500-luvulla palkittiin laskiaisena parhaat teinien ja ilveilijöiden naamioasut.
Oma lukunsa laskaisen perinteitä ovat ylhäisön parissa järjestetyt naamiaiset ja tanssiaiset. Säätyläisaikuiset juhlivat mannermaiseen tyyliin naamiohuvein ja tanssiaisin esimerkiksi Tukholman kuningas- ja Pietarin keisarihoveissa. Helsingin esimerkin mukaan levisivät laskiaisen naamiaistanssiaiset Suomessakin 1800-luvulla.
Luistelu tuli muotiin Euroopassa 1800-luvulla ja Suomessakin alettiin järjestää laskiaisena luistelutapahtumia.
Laskiainen maailmalla
Roomalaiskatolisissa kulttuureissa laskiainen on karnevaalijuhlaa, vuotuisjuhlien väripilkku, johon kuuluvat riehakas meno ja karnevaalit kulkueineen. Niissä siis meidän pulkkamäkeämme vastaavat karnevaalit.
Karnevaali eli carne vale merkitsee suomeksi suurin piirtein, "hyvästi, liha!" Mahtavat karnevaalit pidetään esimerkiksi New Orleansissa (Mardi Gras eli Rasvatiistai) ja Rio de Janeirossa, jonka viisipäiväinen sambakarnevaali on maailman kuuluisimpia tapahtumia. Kautta Euroopan vietetään laskiaisen ajan karnevaaleja ja niitä on esimerkiksi Kölnissä, Münchenissä, Baselissa, Venetsiassa ja Nizzassa.
Venäjällä laskiaisperinteeseen ovat kuuluneet olennaisesti tattarijauhoista valmistetut kuohkeat ohukaiset eli blinit. Kuumia blinejä syödään smetanan, kaviaarin ja erilaisten lisäkkeiden mm. sipulin ja suolakurkun kanssa. Blinit ovat edelleen ortodoksisen kirkon laskiaisajan herkkua. Roomalaiskatollisen kirkon perinteiseen kuului, että ennen pääsiäispaaston alkua kuului syödä valkoista ruokaa, jota pidettiin erityisen pyhänä.
Laskiaisen taikoja
Laskiaiseen liittyy paljon erilaisia enteitä ja taikoja, kuten uuteenvuoteen, jouluun ja juhannukseenkin. Laskiaisesta alkaen noidat ja trullit lähtivät ahkeroimaan työmailleen, erityisesti navettoihin. Laskiaisena ennustettiin muiden pyhien tapaan saatä, erityisesti kesää silmälläpitäen.
Ruokapöydässä ja saunassa piti olla ääneti, jotta säästyisi kesällä hyönteisten puremilta. Työkiellot ja muut uskomukset liittyivät laskiaisena erityisesti naisten toimenkuvaan: karjaonneen, käsitöiden raaka-aineisiin ja puutarhan hyötykasveihin. Enteiden ja taikojen runsauteen vaikutti osaltaan se, että laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde. Päivän työt lopetettiin varhain iltapäivällä, sillä saunassa kylvettiin päivänvalolla.
Lähes kaikki laskiaistiistain tekemiset tai tekemättä jättämiset liittyivät naisten aikaansaannoksiin ja naisten käsitöiden raaka-aineisiin, pellavaan ja villaan. Pellavaonnea etsittiin muun muassa mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka tai muu liukumisväline liukui, sitä pidempiä tulisi seuraavan kesän pellavista.
