Legendaarinen suomalaisbändi vuokrasi jättimäiset soittokamansa Metallicalle: Jenkkiroudaritkin ihmeissään
Nightwishin basisti-laulaja Marco Hietala on vaikuttanut 1980-luvun alusta saakka myös legendaarisessa Tarot-yhtyeessä. Uransa alkumetreillä bändi hankki itselleen niin massiiviset soittokamat, että jopa Metallican roudarit olivat niistä ihmeissään.
Marco Hietala perusti Tarotin ’80-luvun alussa Kuopiossa veljensä Zachary Hietalan kanssa. Tanakkaa heavya työstävä bändi julkaisi debyyttilevynsä Spell of Iron vuonna 1986 ja keräsi myös sangen nopeasti innokkaan fanikunnan.
Nuori yhtye halusi ottaa metalliestetiikan kunnolla haltuun ja hankki niin massiiviset soittokamat, että ne herättivät huomiota myös ulkomaisissa bändeissä. Sana Tarotin näyttävästä vahvistinarsenaalista kantautui myös Metallican korviin, joka vuokrasikin vehkeet itselleen esiintyessään Pihtiputaan Saapasjalkarockissa vuonna 1986.
Marco muisteli Novan musiikkitoimittaja Samuli Väänäsen haastattelussa yhtyeensä kunnioitusta herättäneitä laitteita.
- Joo, se oli Saapasjalkarock, jolloin vuokrasimme kamat Metallicalle. Silloin aloimme paiskia aktiivisesti hommia ja olimme hankkineet ison pinon vehkeitä. Metallican amerikkalaiset roudarit olivat ihmeissään saadessaan vahvistinkaapit ja kysyivät, että ”ovatko nämä täysiä”. Mehän emme itse siinä vaiheessa tienneet, että maailmalla on mahdollista ostaa tyhjiäkin kaappeja, mikäli haluaa lavalle komean vahvistinseinän. Nykyäänhän voi halutessaan hankkia ihan pahvikulissiversiot.
– Tarot oli tuolloin kahden kitaristin orkesteri ja meillä kaikilla oli neljä kaappia. Kun minun vahvistimeni laskettiin mukaan, niin yhteensä kaappeja oli lavalla 12 kappaletta.
Savolaispoppoon alkuaikojen historiaan kuuluu myös mielenkiintoinen kimppakiertue Sleepy Sleepersin kanssa. Uransa starttaava Tarot halusi hankkia lämppärikokemusta ja Sliippareiden lämmittelybändiksi Sakari Kuosmasen avustuksella.
– Tuolloin olimme vielä levyttämätön bändi ja kun Kuosmanen oli Kuopion mies, niin hänen avullaan pääsimme kiertueelle mukaan. Soitimme itse keikkajärjestäjille ja kysyimme, että, mikäli saisimme vähän bensarahaa, niin voisimme myös tulla soittamaan. Teimme sitten viitisen keikkaa yhden kevään aikana ja keräsimme nuorina miehinä kokemusta. Kyllä sitä tulikin. Se oli hauskaa. Sliippareilla oli tuolloin aika villejä tapoja, jotka herättivät ihailua ja kummastusta.
(Nova)
