Arktisen alueen otsonikato ennätyksellisen suuri
Poikkeuksellisen kylmät lämpötilat Arktisen alueen otsonikerroksessa yhdessä yhä korkeiden ilmakehän otsonia tuhoavien aineiden pitoisuuksien kanssa ovat johtamassa ennätykselliseen otsonikatoon pohjoisilla alueilla.
Tähän tulokseen on päädytty EU:n rahoittamassa tutkimusprojektissa, jossa hyödynnetään otsonikerrokseen eri puolilta pohjoiskalottia päivittäin lähetettyjä otsoniluotaimia.
Ilmastonmuutos voi edistää otsonikadolle suotuisia olosuhteita
Otsonikatoprosessi alkaa kun CFC-aineiden, eli kloorifluorihiilivetyjen, hajoamistuotteet muuttuvat otsonia tuhoavaan muotoon napaseutujen yläilmakehän kylmyydessä. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa edistää otsonikadolle otollisten olosuhteiden syntymistä. Tämä johtuu siitä, että vaikka maanpinta ja alempi ilmakehä lämpiävät ilmastonmuutoksessa, ylemmät ilmakehän osat kuten otsonikerros viilentyvät. Kylmentyvä otsonikerros aiheuttaa voimistuvaa otsonikatoa niin kauan kuin CFC-aineiden pitoisuudet pysyvät korkeina. Vuonna 1989 voimaan astuneen Montrealin protokollan päästörajoitukset ovat hiljalleen kuitenkin alkaneet laskea CFC-pitoisuuksia, mutta yhdisteiden pitkän elinajan vuoksi kestää vielä vuosikymmeniä ennekuin freoni-teollisuutta edeltävät olosuhteet ilmakehässä saavutetaan.
UV-arvojen arvellaan kohoavan keväällä
Projektin johtaja Markus Rex AWI:sta arvioi, että mittausten mukaan tähän mennessä noin puolet noin 20 kilometrin korkeudessa sijaitsevan otsonikerroksen, otsonista pohjoisella napa-alueella on tuhoutunut alkukevään aikana ja tuho jatkuu lähitulevaisuudessa. Näin suurella arktisella otsonituholla on taipumus vaikuttaa laajalti napa-alueen ulkopuolella myöhemmin keväällä ja kesällä, kun ilmavirtaukset kuljettavat otsoniköyhää ilmaa etelämmäs. Koska otsonikerros on tärkein UV-säteilyn vaimentaja pilvisyyden ohella, otsonivaje voi kohottaa selkeän sään UV-säteilyarvoja pitkälle kesään.
Ilmatieteen laitos on seurannut jo 1980-luvun loppupuolelta päivittäistä otsoni ja UV-tilannetta Suomessa otsoniluotaimien lisäksi myös erittäin tarkoilla optisilla mittalaitteilla. Ilmatieteen laitos myös osallistuu useihin kansainvälisiin satelliittiohjelmiin, jotka antavat kuvan globaalin otsonikerroksen tilanteesta. Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti UV-säteilyn tasoa ja tiedottaa päivittäisistä UV-indekseistä säätiedotuksien yhteydessä tarvittaessa.
Lue lisää UV-säteilystä: http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily
