Yhdysvalloissa riittää palveluskoiria lähes joka lähtöön
Kaikki tietävät, mikä sokeiden opaskoira on. Mutta entä allergikon, epileptikon tai halvaantuneen palveslukoira? Yhdysvalloissa palveluskoiria riittääkin melkein joka lähtöön.
Palveluskoirista puhuttaessa mieleen tulevat usein ensimmäisenä sokeain opaskoirat, poliisikoirat ja huumekoirat.
Koirat ovat toimineet sokeiden oppaina 1500-luvulta saakka. Yhdysvalloissa ensimmäinen sokeiden koiria valmentava koulu aloitti vuonna 1929. Sen sijaan muut palveluskoirat ovat varsin uusia tulokkaita. Trendi alkoi 70-luvulla, jolloin koiria alettiin valmentaa mm. liikuntavammaisten avuksi. Vuonna -90 USA:ssa säädettiin laki, joka takaa palveluskoirien pääsyn sellaisiinkin paikkoihin, joihin ihmisen parhaalla ystävällä muuten ei olisi asiaa, kuten busseihin, juniin, kauppoihin, ravintoloihin ja hotelleihin. Kommelluksia aiheuttaa välillä se, että kaikki tällaisia tiloja hallinnoivat eivät tiedä laista ja yrittävät estää sisäänpääsyn palvelukoiralta.
Koirat treenataan tapauskohtaisesti eri tehtäviin. Kuten avaamaan kaapinovia liikuntarajoitteiselle, kertomaan kuurolle isännälle, että puhelin tai palohälytin soi, auttamaan kaatunutta nousemaan ylös, haistamaan ilman allergeenit tai diabeetikon alhaisen verensokerin hengityksestä, jopa ennustamaan, milloin epileptikko saa seuraavan kohtauksen. Esimerkiksi autistin palveluskoiralta vaaditaan erityistä säyseyttä ja sopeutuvaisuutta omistajansa vaihtelevaan käytökseen.
Yhdysvalloissa koulutuksesta huolehtivat yksityiset järjestöt, kuten "Guide Dogs for the Blind", joka on erikoistunut sokeiden palveluskoiriin. Sokean henkilön koiran kasvatus pennusta, treenaus, sekä isännän tai emännän kouluttaminen maksavat yhteensä noin 30 000 euroa, autistin palveluskoira siitä puolet. Järjestöt käyttävät omia kenneleitä.
Kahdeksan viikon iässä sokean avuksi koulutettava koira siirretään vapaaehtoiseen ottoperheeseen, jossa se opetetaan perussosiaalisille tavoille. Puolentoista vuoden iässä koira palautetaan järjestölle, jossa se koulutetaan sokean palveluskoiraksi neljä kuukautta kestävän treenausjakson aikana. Kaikista koirista ei ole tehtävään, jolloin ne adoptoidaan lemmiksi. Jos tämä on sokealle itselleen ensimmäinen palveluskoira, hän tarvitsee kuukauden kurssin toimimaan yhteistyössä koiran kanssa. Tottuneelle riittää lyhyempi oppijakso. Koirat edustavat tiettyjä, hyviksi havaittuja rotuja. Ne ovat usein kultaisia noutaijia, labradorinnoutajia, niiden risteytyksiä tai saksanpaimenkoiria.
Palveluskoira muutti erään los-angelesilaisen miehen elämän
Glen Gregos joutui 15-vuotiaana moottoripyöräonnettomuuteen. Hän halvaantui siinä rintakehästä alas päin. Vaikka Glen onnistui hankkimaan itselleen perheen ja menstyksekkään uran pankkisektorilla, hän joutui vuosikaudet ponnistelemaan askareiden kanssa, joita meistä suurin osa pitää itsestäänselvyyksinä. Vaikeuksia tuottivat niin oven avaaminen kuin kaupassa käyntikin. Glen on nyt 54-vuotias. Runsaat seitsemän vuotta sitten hänen elämänsä koki toisen täydellisen muutoksen. Miss Bo astui hänen elämäänsä.
Miss Bo on musta labradorinnoutaja - Glenin ystävä ja avustaja 24 tuntia vuorokaudessa. Bo avaa ovia, kantaa kasseja, nostaa isännän pudottamat esineet maasta, vetää tämän pyörätuolia ja masennuksen iskiessä piristää Gleniä läsnäolollaan. Glen sanoo, että Miss Bon merkitystä hänen elämäänsä ei voi sanoin kuvailla. Bo täyttää pian kahdeksan vuotta ja jää eläkkeelle. Miehelle treenataan parhaillaan uutta palvelukoiraa. Mutta Miss Bo ei lähde minnekään, vaan jää viettämään kultaisia eläkepäiviä isäntäsä vierelle, josta niin hellästi huolehti kaikki nämä vuodet.
Tomi Hinkkanen, Los Angeles
(Radio Nova)
