Radio Novan toimittaja lähti dyykkaamaan roskiksia Los Angelesista - tämä oli tulos!
- Moni saattaa nyt ajatella, että dyykkarit etsivät ruokaa kahvinporojen ja kaluttujen porsaankyljysten välistä, mutta ei. Ryhmä ei dyykkaa esimerkiksi ravintoloiden roskiksia, joista tosiaan saattaisi löytyä puoliksi syötyjä ruoka-annoksia ja likaisia paperiliinoja. Ei, vaan ryhmä keskittyy markettien jätesäiliöihin. Niiissä poistettavat tuotteet kun on pakattu siististi jätesäkkeihin – yleensä jopa tuoteryhmittäin - hedelmät yhteen säkkiin, lihatuotteet toiseen ja niin edelleen. Marketit heittävät pois paljon täysin syömäkelpoista ruokaa. Jos esimerkiksi tusinan kananmunan rasiassa yksikin muna on rikkoontunut, koko kotelo menee roskikseen. Samoin toimitaan tuotteen viimeisen myyntipäivämäärän lähestyessä, Tomi Hinkkanen kertoo Los Angelesista.
Dyykkareiden ryhmää yhdistää ekologinen ajattelutapa ja maailmankatsomus. Oli aika lähteä reissuun.
- Kokoonnuimme Highland Parkin ratikka-aseman parkkipaikalla. Osalla oli polkupyörät mukana. Joukkion nokkamiesten, Ericin ja Michelin pyörien taakse kytkettiin itsetehdyt kärryt ruuan kuljettamista varten. Eric kertoo, että eräällä keikalla poliisi pidätti heidät yksityisalueelle tunkeutumisesta, mutta syytteitä sakkia vastaan ei koskaan nostettu. Joukossa oli sekä miehiä, että naisia, nuorista aikuisista aina viisikymppisiin, Tomi kertoo dyykkaajista.
- Keski-ikäinen toimistopäällikkö Kathleen on dyykannut säännöllisesti viimeiset pari vuotta. Hän ei koskaan ole saanut harrastuksestaan ruokamyrkytystä. Afroamerikkalainen PJ, ammatiltaan editoija, on mukana ensimmäsitä kertaa. Hän sanoo olevansa ahkera kierrättäjä ja vihaavansa ruuan haaskausta. Turkkilaistaustainen Mirza on psykiatri. Tämä on hänenkin ensimmäinen keikkansa. Rae on metalliseppä. Nainen on jo pitkään halunnut dyykata, muttei uskaltautunut yksin Los Angelesin pimeille kujille. Mukaan lähtivät myös hollantilaiset Simon ja Angela, jotka olivat täällä lomalla. Heillä oli aiempaa kokemusta asiasta kotikaupungistaan Amsterdamista.
Dyykkaaminen sujui lopulta mainiosti. Saaliin arvo nousi jopa 200 dollariin.
- Tuntui vähän kuin olisimme olleet menossa murtovarkaisiin. Me pyörättömät dyykkarit seurasimme pyöräilijöitä autollani. Ensimmäinen kohde oli Super A Foods –marketin takapiha. Metallisten jätesäiliöiden ympärillä oli korkeat aidat. Mutta ei hätiä mitiä – järkkäreideillä oli tikapuut. Dyykkarit kapusivat aidan yli ja alkoivat tonkia tottuneesti roskisten sisältöä taskulamput otsallaan. Mustista jätesäkeistä löytyi lähinnä vihanneksia. Dyykkarit pakkasivat ne nopeasti laatikoihin. Seisoin tikapuilla aidan päällä ja otin laatikot vastaan, ojentaen ne edelleen alhaalla seisoville. Pari ryhmän jäsentä alkoi syödä heti tuoreeltaan roskiksen antimia – meksikolaista pullaa, Tomi kertoo.
- Matka jatkui Trader Joe’s –marketin varikolle. Sitä ympäröi jälleen aita. Kovasti näitä jätteitä näköjään vartioidaan. Lopulta minivanini tavaratila oli täynnä kamaa. Takaisin lähtöpisteessä porukka jakoi saaliin keskenään. Laatikoista purkautui useita munakoteloita, mansikoita, tomaatteja, maapähkinöitä, sipuleita, banaaneja, squasheja, viinirypäleitä ja omenamehutölkkejä. Arvioimme, että siinä oli ainakin 200 dollarin edestä tavaraa.
(Radio Nova)