Ajoneuvoksetar-blogi: Kohtaamisia lastauslaiturilla
Huhtikuun ensimmäisenä perjantaina Jussi Hallin Ajoneuvos liikenteessä -ohjelmassa Ajoneuvoksetar Pauliina Tuomola paljasti ääniblogissaan miltei joutuneensa kissatappeluun perheystävällisenä mainostetun sisustustavaratalon lastauslaiturilla.
Lastauslaiturihan on sitä varten, että ostokset viedään tavaratalon ulko-oven välittömässä läheisyydessä olevalle lastauslaiturille, jonka jälkeen haetaan auto, joka yleensä peruutetaan lastauslaiturille, ja nostetaan todennäköisesti velaksi ostetut vanerikalusteet takapakkiin. Sitten kuski ja kumppanit autoon, kytkimen nosto, asiallinen poistuminen ja ruutu on vapaa seuraavalle.
Ihan kaikille asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen. Koin tämän karvaasti viime lauantaina.
Odotin lastauslaituripaikkamme kohdalla kookkaiden huonekaluostostemme kanssa, kun mies haki autoa.
Näinkin jo hybridimme lähestyvän, mutta mitä ihmettä! Ruutuumme peruutti vieras farmariauto.
Ajattelin ensin, että nytpä sattui hassu vahinko, astuin ruutuun ja heiluttelin käsivarsiani. Ei tänne, me varasimme tämän jo!
Auto jatkoi kuitenkin peruuttamista, ja samaan aikaan vasemmalta sivultani syöksähti varsinainen Pohjan akka, kakaroidensa ja kärryjensä kanssa.
– Kuule, tämä on meidän ruutu, olin tässä ensin, ette te tähän voi tulla, sanoin tiukasti, mutta vielä ystävällisesti naiselle.
– Kuule ite vaan, meiltä on varastettu ruutu nenän edestä jo kaksi kertaa, tiuskaisi nainen ja viittoi siippaansa ratin takana jatkamaan pakittamista.
Astuin kuskin puoleisen ikkunan luo, hakkasin sitä kämmenellä ja huusin tiukasti kiinni pysyvän lasin läpi, että ei tämä nyt vaan käy. Auto liikkui edelleen, joudun väistämään, ettei se ajanut varpaiden yli.
– Ethän sä voi toimia näin, yritin vedota naiseen.
– Kyllä mä nyt vaan voin. Pois alta siitä! Meillekin tehtiin näin, kähisi raivotar. Akan kouluikäiset räkänokkaiset pojat tuijottivat sivusta silmät pyöreinä ja hihittivät hermostuneena. Aikuiset tappelee.
Nainen oli sen näköinen, että lyö. Minullakin musteni silmissä. Nielin voimasanat.
Tyrannin kuuliainen puoliso nousi jo autosta, hartiat korvissa, ei katsonut minua silmiin vaan alkoi tuppisuuna lastata autoa.
– Näinkö te opetatte teidän lapsia laittamaan vahingon kiertämään, huusin naiselle perään. Perhe kaasutti matkoihinsa ja me pääsimme pakkaamaan omat ostoksemme autoon.
Turhaa kai sanoa, että niitä lastauslaitureita ei ollut alun alkaen vapaana, koska niihin oli parkkeerattu rivin täydeltä autoja. Kaikkien ikkunoissa oli jotain carsia tai hello kittya.
