Kuva: Shutterstock
Virpomisperinteitä on Suomessa kahdenlaisia - katso mistä tavat saivat alkunsa alunperin
Noitaperinteessä on havaittavissa suomalaista kansanuskoa ja se liittyy vahvasti onnen tavoitteluun.
Pääsiäinen on kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Suomalaisten pääsiäisenviettoon kuuluu vahvasti myös virpomisperinne, jolloin noidat ja trullit kiertelevät pajunkissavitsojen kanssa toivottamassa naapurustolle onnea ja hyvää terveyttä. Mutta miksi juuri pääsiäinen on noitien kulta-aikaa?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko kertoo Voice.fi:n haastattelussa, että noituus mielletään ainakin osittain suhteessa kristinuskoon – noita on se, joka on paholaisen puolella. Noitaperinteessä on havaittavissa myös suomalaista kansanuskoa.
- Onnea on rajallinen määrä. Kun on esimerkiksi karjaa ja se tuottaa maitoa, aina on se kateus päällä, jos naapurilla on paremmin asiat ja jos sen saisi siltä pois. On yritetty siirtää onnea naapuritalosta itselle, koska toimeentulo on ollut niukkaa, Nirkko selittää.
- Yritettiin siirtää onni itselle. Sekin jo auttoi, jos sen sai vähän pilatuksi toiselta, hän jatkaa.
Noitauskon taustalta löytyy tarinoita esimerkiksi siitä, että noita on lennellyt luudalla tai talikolla paholaisen luokse punnitsemaan karjalta kerättyjä villoja.
- Taustalla voi olla hyvinkin pitkää ja vanhaa noituususkoa, Nirkko toteaa.
Viime kädessä noitien yhteys pääsiäisaikaan juontaa juurensa kristinuskosta.
- Kun Jeesus on kuollut, oli ihan loogista kansanomaista päättelyä, että silloin kannattaa noitien jyllätä ennen kuin Kristus taas ylösnousee sunnuntaiaamuna. Ehkä sen takia noidat lentelivät ja karjataikoja tehtiin eniten pitkäperjantaista sunnuntaiaamuun, auringonnousuun asti. Se on ollut noitien temmellysaikaa.
Miksi virpominen on jakautunut eri päiville?
Yksi pääsiäisen tunnetuimmista kulttuurieroista Suomessa on se, että virpomisperinne jakautuu maantieteellisestä sijainnista riippuen joko lankalauantaille tai palmusunnuntaihin. Jako juontaa juurensa idän ja lännen erilaiseen kulttuurihistoriaan.
- Virpominenhan on lähtökohtaisesti Karjalasta ja hyvin itäistä perinnettä. Toimitus on eräänlainen siunaus, sitä oli leikkisämpää ja hartaampaa, ja tätä tehtiin palmusunnuntaina.
- Lännessä taas oli vahva trulliperinne, joka oli toisenlainen kiertue. Tämä on jo hyvin kauan sitten muuttunut lasten kiertueeksi, joka tehtiin lankalauantaina. Pukeuduttiin noidiksi, sillä se oli juuri sitä noitien aikaa.
Nirkko kertoo, että sittemmin itäiset ja läntiset perinteet ovat sekoittuneet, kun trullitkin rupesivat virpomaan. Virpomispäivä on esimerkiksi Pohjanmaalla edelleen lankalauantaina.
Nirkko lisää, että Karjalan virpomisperinne tapahtui aikoinaan pyhävaatteissa eikä toimitukseen liittynyt noitauskoa lainkaan.
- Virvottiin sukulaisia, kummeja ja kyläläisiä. Jännä, miten perinteet ovat sekoittuneet, Nirkko toteaa.
Lue myös: Pääsiäisen söpö jälkiruoka saa veden herahtamaan kielelle - katso helppo resepti
