Pitääkö polyesteria vältellä? Onko puuvilla maineensa veroinen? Asiantuntija paljastaa
Moni karttaa polyesteria kuin ruttoa ja liputtaa puuvillan nimeen. 20 vuotta tekstiilialalla työskennellyt vastuullisuusvaikuttaja, Outi Les Pyy, 44, kuitenkin kertoo, ettei asia ole ihan niin yksioikoinen.
- Mikään kuitu sellaisenaan ei ole hyvä tai huono. On täysin kyse siitä, missä olosuhteissa tuote on valmistettu ja mitä sille tapahtuu käytön jälkeen, Pyy kertoo.
Polyesterissa on kieltämättä haittansa. Sen hiilijalanjälki on todella korkea, eikä asiaa helpota, että polyesterin tuotanto on kaksikymmenkertaistunut 70-luvulta tähän päivään. Polyesterin tuotanto kattaa reilusti yli puolet koko maailman tekstiilituotannosta - siitä syntyy valtava päästömäärä. Puuvilla on toiseksi tuotetuin, mutta valmistamisen määrä on rajallinen, sillä maapallon peltotilaa ei riitä puuvillan käyttöön enää yhtään enempää. Viljelymaat ovat jo ruokatuotannon käytössä.
Vaikka puuvillaa pidetään arvossaan, on silläkin omat ongelmansa. Puuvilla tarvitsee kasvaakseen valtavan määrän vettä ja puuvillaisen tuotteen vesijalanjälki nousee huomattavasti muita materiaaleja korkeammalle. Pyy kuvaileekin, että kyseessä on dilemma, jota ei tavallaan edes ihan voi voittaa. Tuotteella on yleensä joko korkea hiili -tai vesijalanjälki. Puuvillan viljely tapahtuu myös suurelta osin Kiinassa, jossa valmistettuihin tuotteisiin liittyy suurella riskillä halpa -tai pakkotyövoimaa tai tehtaiden oloja ei ole tarkastettu asianmukaisesti.
Pyy listaa, että muun muassa hamppu on hyvin kestävä kuitu eikä sen tuotanto vaadi paljoa vettä tai kemikaaleja. Hampunkin ongelmat liittyvät valmistusmaahan, joka on usein Kiina, eikä näin takaa hampun olevan ihmisoikeudellisesti vastuullista. Pyyn mukaan myös nokkonen on oikea unelmakuitu, jonka kohdalla alkuperästä ei juuri tarvitse huolehtia, koska sitä ei massatuoteta lainkaan, vaan valmistuspaikat ovat aina pieniä ja tarkastettuja. Nokkonen on kuitenkin huomattavan paljon kalliimpi kuin muut kuidut.
Usein käytetyistä kuiduista viskoosi ei myöskään vaadi paljoa vettä, mutta sen valmistuksen käytetään paljon kemikaaleja, joita ei välttämättä käsitellä kaikkialla asianmukaisesti. Lyocell ja tencel ovat puolestaan ekologisempia viskooseja, joissa sama liuotuskemikaali kerätään talteen ja käytetään uudestaan, jolloin jätevesiongelmat vähenevät.
Eri materiaaleilla on siis kullakin haittansa ja hyötynsä. Pyyn mukaan olennaista ei olekaan materiaalien armoton kyttääminen, vaan tuotteen kesto käytössä. Pyy ohjeistaa, että heikkolaatuisen tuotteen sekä vastuullisesti valmistetun tuotteen tekeminen vievät molemmat yhtä paljon luonnonvaroja, mutta vastuullinen tuote vain kestää käytössä huomattavasti pidempään. Pyyn mukaan vaatteen kesto tulisi mitata tuhansissa käyttökerroissa.
- Esimerkiksi yhden uuden pussilakanasetin valmistukseen kuluu noin 20 000 litraa vettä. Jos pussilakana olisi käytössä 10 vuotta ja pestäisiin viikottain, kuluisi pesuun sinä aikana vettä vain 7500 litraa, Pyy havainnollistaa.
Hän painottaakin, että merkittävää on se, millä volyymilla ostamme uutta tavaraa. Uusi materiaali kuluttaa lähes poikkeuksetta suuren määrän luonnonvaroja. Pyyn mukaan tärkeää on myös, että kuluttaja ostaa niistä materiaaleista tehtyjä tekstiilejä, joita todella osaa myös hoitaa. Iso osa tuotteista menee pilalle esimerkiksi vääränlaisella pesulla. Ostopäätöstä tehdessä kannattaa Pyyn mukaan myös miettiä, säilyttääkö tuote arvonsa ja kuntonsa vuosien mittaan eli voiko sen kierrättää vielä myymällä myöhemmin käytettynä eteenpäin. Pyy kertoo, että myös materiaalin kierrättäminen uusiksi tuotteiksi olisi erinomainen ratkaisu, mutta se on toistaiseksi melko harvinaista. Suurin osa kierrätyspolyesterinkin raaka-aineista tulee todellisuudessa elintarviketeollisuudesta.
Lue myös: Haaveissa vastuulliset tekstiilit, mutta hankinta tuottaa päänvaivaa? Poimi asiantuntijan neuvot
Lue myös: Yhä useampi kuluttaja haluaa tehdä vastuullisia valintoja - mitä Marimekossa tehdään asian eteen?