Kuva: Shutterstock
Hyvästit "salaisille" marjapaikoille? Tuore hanke kokoaa parhaat apajat kartalle
Usean organisaation Ferox-tutkimushanke aikoo laittaa marjapaikat kartalle. Professorin mukaan tavoitteet ovat kuitenkin yksittäistä sovellusta laajemmat.
Marjakausi on tällä hetkellä parhaimmillaan. Usein ongelmaksi saattaa koitua, ettei tiedä parhaita lähellä olevia marjamättäitä. Marjoista hyötyvät niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin poimijat. Valtaosa niistä jää kuitenkin keräämättä, kertoo Maanmittauslaitos.
Ongelmiin saattaa lähivuosina löytyä teknologian avulla yllättävä ratkaisu. Usean organisaation yhteinen Ferox-tutkimushanke luo marjakarttoja, joiden avulla löytää parhaat apajat.
Toistaiseksi tutkimus selvittää vain mustikan satoa, mutta muitakaan marjoja ei ole unohdettu, kertoo Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen professori Juha Hyyppä.
- Toistaiseksi olemme tutkineet mustikan kasvupaikkoja, mutta tulemme kartoittamaan myös puolukka- ja lakkasatoja eri puolilla Suomea.
Kaikista satoisimpia Suomen mustikkapaikoista arvioidaan olevan vain noin 0,7 prosenttia. Tutkimushanke pyrkiikin helpottamaan marjojen etsimiseen liittyvää työtä.
- Keskitymme erityisesti näiden kaikista parhaiden, satoisimpien paikkojen löytämiseen. Niillä on suuri arvo marjastajille, eikä niitä ole kovin helppo löytää itse, ellei ole syvällisempää harrastuneisuutta mustikoiden keräämiseen, Hyyppä kertoo.
- Erityisesti harvakseltaan kasvavien ja toisaalta arvokkaiden lakkojen löytämisessä tarkka tieto marjojen sijainnista voisi säästää merkittävästi marjastajan aikaa ja rahaa.
Marjapaikkojen kartoitusta on aiemmin tehty Ilomantsissa, tänä vuonna erityisesti Nuuksion alueella.
Mustikkasatoja tutkivat yhdessä ihmiset ja koneet
Kasvupaikka-, paikka- ja laserkeilaustietoja yhdistelevä tutkimus kuulostaa kuin agenttielokuvalta. Siinä yhdistelläänkin niin keino- kuin eloälyä.
Mustikkasatoja on tutkittu puhelimella kuvaamalla. Kuvat syötetään syväoppivaan sovellukseen, joka tunnistaa valokuvista varvussa kasvavat marjat. Yksin tutkijat eivät kuitenkaan työtään tee - kuvien keräämisessä ovat auttaneet paikalliset suunnistusseurat.
Ihmissilmän lisäksi myös autonomiset, eli itsenäiset, droonit ovat olleet tutkimassa marjasatoja. Tulevaisuudessa niitä voisivat hyödyntää esimerkiksi marjayrittäjät. Droonien teknologia on kuitenkin kehitysvaiheessa.
Lopulta kerättyyn dataan yhdistetään tietoa marjojen kasvuympäristöstä, kuten metsä- ja maaperätyypistä sekä valo-olosuhteista. Kaikkien näiden tietojen pohjalta pystytään laatimaan hyvinkin tarkat mallit mustikkapaikoista ja niiden satoisuudesta.
Hankkeen kesto on kuitenkin lyhyt, joten vuosittaisia satovaihteluja ei pystytä huomioimaan.
Ei ensimmäinen laatuaan
Ferox-tutkimushankkeen marjakartasto ei olisi ainut laatuaan. Kuluvan kesän aikana Suomessa on julkaistu muitakin satokarttasovelluksia. Puhelimen sovelluskaupasta löytyy esimerkiksi suurimmilta osin maksullinen Satokausi Media Oy:n Satokausi-kartta-sovellus.
Hyypän mukaan tutkimuksen tavoitteet ovat kuitenkin yksittäistä sovellusta laajemmat.
- Tutkimme aluksi, kuinka tarkkoja karttoja voidaan tehdä pienemmällä alueella näillä uusilla tekniikoilla. Tämän jälkeen testaamme, miten voimme kustannustehokkaasti yleistää ne laajemmalle ilman, että karttojen tarkkuus pahemmin kärsii. Tulevaisuudessa vastaavia tekniikoita voidaan soveltaa muuhunkin kuin marjastukseen.
Lähde: Maanmittauslaitos
