Kuva: Matila Röhr / Andres Teiss.
Arvostelu: Klaus Härön uutuuselokuva asettaa elokuvavuoden riman heti korkealle
Elokuvan maailmaan voi uppoutua hätkähdyttävän syvälle.
Menneenä viikonloppuna ensi-iltansa saanut uutuuselokuva Ei koskaan yksin on kuin karamelli kaikille Klaus Härön elokuvien ystäville. Sen maailma on yhtä tiivistunnelmainen, inhimillinen ja kaunis kuin Härön aiempien elokuvien pohjalta odottaa voi.
Ei koskaan yksin kertoo toisen maailmansodan vuosista ja todellisuudessakin eläneestä Abraham Stilleristä, joka päättää omalla toiminnallaan sitkeästi yrittää pelastaa Suomeen saapuvia juutalaispakolaisia palauttamiselta Saksaan ja keskitysleireille ja samalla varmalta kuolemalta. Tarina onnistuu välittämään paljon ajasta myös kaikella sillä, mitä ei suoraan sanota. Yksi katse natsien välillä tai poliisin pois vetämä käsi juutalaisen kädenpuristuksesta.
Myös näyttelijöinä elokuvassa on vain konkareita, ja he todella loistavat rooleissaan. Muun muassa Ville Virtanen, Satu Tuuli Karhu, Hannu-Pekka Björkman ja Kari Hietalahti todella saavaat hahmonsa heräämään henkiin.
Elokuvan tarinaa ja maailmaa ei toki olisi, jos koko lavastus ja puvustus eivät olisi myöskin niin onnistuneita kuin ovat. Tuntuu jopa ilmiömäiseltä, miten tutut Helsingin keskustan kadut saavat elokuvassa äkisti ylleen 1940-luvun, eikä katsoja epäile sitä hetkeäkään.
Ville Virtanen esittää elokuvassa Abraham Stilleriä. (kuva: Andres Teiss)
Hämmästyttävin saavutus on kuitenkin se, että kokonainen ihmiselämä kaikkine tunteineen ehditään mahduttamaan vain reiluun puoleentoista tuntiin, eikä elokuvassa siltikään ole hiventäkään kiireen tuntua.
Hahmojen ja heidän tapojensa, eleidensä ja tunteidensa äärelle pysähdytään, ja katsojan omillekin tunteille jää tilaa. Elokuvan näkökulma on vain niin tarkoin ja taiten valittu, että kaikki oleellinen todella ehditään sanoa puolessatoista tunnissa.
Mitään ylimääräistä, yhtäkään ylimääräistä kuvaa tai sanaa siinä ei ole, mutta mitään ei myöskään jää puuttumaan. Vain todella poikkeuksellinen tarinankertoja kykenee sellaiseen tarkkuuteen kuin Härö.
Lue myös: "Ai jotkut leikki-Oscarit?" Tia Kouvo mietti, kun puhelin vilkkui - kuka on tuntematon Oscar-toivo?
