Luonnonsuojelujärjestö vaatii muutosta hallituksen hylje- ja suurpetolinjaan
WWF: Hallituksen hylje- ja suurpetolinjan on muututtava.
WWF Suomen mielestä Itämeren hylkeille ja maasuurpedoille esitetyt pyyntikiintiöt ovat kautta linjan liian suuria eikä niissä oteta riittävästi huomioon karhun ja ilveksen uhanalaisluokituksen muutoksia. Erityisesti itämerennorpalle ja harmaahylkeelle esitetyt pyyntikiintiöt poikkeavat täysin muiden Itämeren maiden hyljepolitiikasta ja ovat vastuuttoman korkeita. WWF antoi tänään maa- ja metsätalousministeriölle (MMM) lausuntonsa hylkeiden ja maasuurpetojen pyyntilupia koskevista asetusluonnoksista.
-Edellinen hallitus lipsui pahasti suurpetojen ja hylkeiden kestävän verotuksen periaatteesta, joka on kirjattu metsästyslakiinkin. Uudella hallituksella olisi nyt mahdollisuus omaksua vastuullisempi linja, sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.
WWF:n mukaan MMM:n nyt toistamiseen esittämä 30 itämerennorpan pyyntikiintiö sekä hallin pyyntikiintiön pitäminen yli tuhannessa yksilössä poikkeavat täysin muiden Itämeren maiden hyljepolitiikasta.
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n asiantuntijaryhmä on luokitellut itämerennorpan vaarantuneeksi alalajiksi hylkeiden uhanalaisuutta koskevassa tuoreessa katsauksessa. Kaikki Itämeren maat ovat myös raportoineet EU:lle itämerennorpan suojelun tason olevan epäsuotuisa. Syynä norpan uhanalaisuuteen on pieni ja pirstoutunut kanta, alentunut lisääntymisteho sekä leudontuvien talvien aiheuttamat ongelmat.
Perämeren norppakanta ei ole saavuttanut Helcomin hyljetyöryhmän asiantuntijoiden määrittelemää erittäin varovaisen pyynnin mahdollisesti sallivaa 10 000 yksilön kokoa. WWF:n lausunnon mukaan pyynti vaarantaa Perämerellä elävän, Itämeren ainoan kohtuullisen kokoisena säilyneen norppakannan kasvun tilanteessa, jossa koko alalajin tulevaisuus on enenevästi tämän osakannan varassa.
-Ilmastonmuutoksen uhkaaman itämerennorpan suojelu kiinnostaa Euroopassa ihmisiä laajasti. Nyt Suomi ainoana Itämeren maana suhtautuu itämerennorppaankin lähinnä haittaeläimenä, kummeksuu Petteri Tolvanen.
Myös harmaahylkeelle eli hallille ehdotettu, 1050 yksilön pyyntikiintiö rikkoo WWF:n mielestä räikeästi metsästyslakiin kirjattua kestävän metsästyksen periaatetta. Ahvenanmaa on jo myöntänyt vuodelle 2011 450 harmaahylkeen pyyntilupaa. Näin pelkästään Suomen pyyntilupien määrä nousisi 1500 yksilöön, joka vastaa kaikkien Itämeren maiden yhteisen harmaahyljekannan suurinta kestävää pyyntimäärää.
Metsästyksen perustelut ovat epämääräisiä
WWF on huolestunut MMM:n viime vuosina karhua, sutta ja ilvestä kohtaan omaksumasta linjasta. Monen lajin kohdalla on luovuttu kestävän verotuksen periaatteesta, vaikka ne olisi luokiteltu uhanalaisiksi.
Kestävän verotuksen tason ylittämistä perustellaan monesti viittaamalla epämääräisesti `sosiaalisiin vaikutuksiin´, joiden merkitys jää kuitenkin epäselväksi ja kyseenalaiseksi.
Erityisen kyseenalaista `sosiaalisiin vaikutuksiin´ tai `läsnäolosta aiheutuviin haittoihin´ viittaaminen on WWF:n mielestä poronhoitoalueen eteläpuolella elävien ilvesten kohdalla. Poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa ilveksen kotieläintaloudelle aiheuttamat vahingot ovat erittäin vähäisiä eikä ilves ole millään lailla vaaraksi ihmiselle. Sen sijaan ilveksestä on hyötyä mm. kanalintukannoille pienpetokantojen säätelijänä. MMM esittää poronhoitoalueen ulkopuolelle 380 ilveksen pyyntikiintiötä, kun kestävän verotuksen taso olisi korkeintaan 280 ilvestä.
WWF kummeksuu myös sitä, että laittoman pyynnin vaikutusta suurpetojen kantoihin ei ole otettu pyyntikiintiössä huomioon, vaikka sen tiedetään uhkaavan vakavasti esimerkiksi ahmaa ja sutta. Suomessa ei edelleenkään ole tehty kunnollista viranomaisselvitystä suurpetojen laittomasta pyynnistä. Tämä on WWF:n mielestä selvä osoitus siitä, että hallinto ei ole halunnut puuttua ongelmaan.
(WWF, Radio Nova)
